Kurjenpolvet ovat kuuluneet suosikkeihini, niin kauan kun minulla on ollut puutarha. Monet eivät pidä niistä joidenkin lajien leviävyyden ja kukinnan jälkeisen epäsiisteyden takia. Minusta ne ovat hurmaavan ilmavia ja sopivat värimaailmaani loistavasti. Niitä voi kukinnan jälkeen ronskisti leikata, jolloin syntyy uusi, kaunis lehtimätäs ja hyvässä tapauksessa uusia kukkiakin. Minulla kurjenpolvet ovat menestyneet varjosta aurinkoon.
Geranium x. magnificum Tarhakurjenpolvi
Geranium pratense, kyläkurjenpolvi, tuotu ojanpenkalta.
Pimeässä kuvattu Idänkurjenpolvi, Geranium himalayense
Geranium sanguineum, verikurjenpolvi
Geranium sanguineum alba oreganon seurassa. Oregano on kasvanut jo vuosia minulla perennan tapaan. Se on hyvä täytekasvi, kukkii ja tuksuu. Jos ei halua oregano-ongelmaa, pitää kukkineet leikata pois. Oregano on kova leviämään siemenestä.
Tajusin, että kuva-arkistonikin on kamalan huono. Ensi kesälle on siis sekin työsarka. Yli puolista kaurjenpolvia en löytänyt lainkaan kuvaa. Tunnistuspuuhiin siis taas...
1 kommentti:
Voi täälläkin ihanuuksia! Mehän ollaan selvästi samiksia! :D
Kaikista kasveista kannattaisi aina ottaa edes se lehtikuva tai edes joku tunnistuskuva. Talvellahan on mukavasti aikaa tutkailla kuvia!
Mulla oli joku jujukin.. mutten nyt muista! Varhaisiändementiaa!
Niin, oletko kokeillut kerrottukukkaisia kurjenpolvia? Mietin sitä, että tarviikohan niitä tukea/ovatko kestäviä.
Lähetä kommentti