tiistai 4. joulukuuta 2007

Kun suuri puu kaatuu, on metsässä pitkään aution näköistä

Tänään aamuhämärässä töihin lähteminen
on haikeaa ja vähän vaikeaa.
Isäni työskenteli yritykseni rakennustyömaalla ja on
myös nakuttanut kasaan puolet talosta , jossa nyt työskentelen.
Muistoistani en siis pääse, enkä haluakaan.
*
Tänään en pääse näkemään kolme-vuotiaan riemua joulukalenteristaan.
Isä ja poika nukkuvat vielä kuin tukit!
Eilisessä pussissa oli pikkuinen norsun lapsi.
Kyllä jo olemassa oleva äitinorsu ilahtui!


Mukavaa työpäivää ja muutakin päivää!

3 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Kiva kalenteri pojallasi:) Mukavaa päivää sinullekin toivotan!

Haavetar kirjoitti...

Kiitos Sanni! Hauska ja kaunis kalenteri!

Lempeää päivää toivotan!

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni isäsi poismenosta. Oma isäni oli aivan ihana ihminen, vieläkin muistan kuin eilisen hänen loikkansa yli aitojen kun leikinne nattaa. Pitkään tuntui että vaari oli kylässä ja istui sovallani ja kun vilkaisin ei siinä ollut ketään. Onnea on kun saa pitää isän sydämmessään.
Lattiasta kyllä piti kirjoittaa, tuntuu nyt vähän turhalta.
Hyvää joulun odotusaikaa Tevesin Salainen puutarha