sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Takasin luontoon, hiiteen velvollisuudet!

Eilisissä tunnelmissa siteeraan vielä Muumipappaa vaikken velvollisuuksistani mihinkään ole pääsemässäkään. Mutta paluun puutarhaan voi aina tehdä.
Tässä uhkeaa kukkaansa kasvattaa Lady Aleksander Duff.
*
Jostakin on ilokseni ilmestynyt valkoisia akileijoja!
*
Olen supertyytyväinen mieheni tekosiin (kerrankin). Pergola on ihastuttava.
Sain ujutettua siis puutarhaanikin musta-valkoisen näkymän.

Mustavalkeat tyypit partioivat mustavalkean pergolan edustalla.


9 kommenttia:

Jaska kirjoitti...

Komea rakennelma tosiaankin. tuossa kelpaa istua ja nauttia.

Inkivääri, Finland kirjoitti...

Voi, siitä tuli ihana - sinulla on siellä niin kauniit penkitkin!

Northern Shade kirjoitti...

I love your sitting area with the woods behind. It looks like a lovely place to relax and view the garden from. It creates a very serene setting for the garden.

laura kirjoitti...

Voi miten hurmaava bergola! Taitava on miehesi tosiaankin! Mustavalkoinen on oikein hyvän näköinen puutarhassa!
Oliko muumimaailma suositeltava? Ollaan miettimässä lapsenmielistä lomakohdetta, puntarissa ähtäri ja muumilaakso...

Odotan innolla pionien tanssiaisia puutarhassasi!

pioni kirjoitti...

Ihana pergola ja myös nuo penkit.

risulintu kirjoitti...

Hieno on, välitä lisää kehuja raatajalle :) Onko mustavalkoisuus jokin uusi puutarhatrendi, mistä en ole yhtään perillä vai ihan omaa lempivärimaailmaan?

Aivan upeat penkitkin siellä. (Mistä tuollaisia saa?)

Eija kirjoitti...

Hieno pergola ja tuo kivilaatta lattia on kauniin näköinen.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kiitoksia kommentista blogissani.. ja tervetuloa sitten meille pihakoiria katsomaan, kun saamme sovittua päivän. Äläkä sitten pyörry kun saavut minun "puutarhaani".. tuon sinun ihanuuden jälkeen meillä ei nimittäin ole siellä MITÄÄN!! Tai on, villiä niittyä.. josta siis kennelnimenikin juontaa. =D Minä siis en ole yhtään puutarhaihminen, vaikka tykkäänkin toisten puutarhoja ihastella.

Palaillaan.. terveisin Heli

Sammakko kirjoitti...

Juuri tuollaisina rakastan pioneja: muhkeina palloina, joissa on muutama pisara vettä tai mettä sekä pari mauriaista mittaamassa pallon pinta-alaa. Voiko olla mitään niin kesäistä ja salaperäistä?