tiistai 29. heinäkuuta 2008

Elämä se on kuin silkkiä vaan...

Esikasvatin satoja yksivuotisia unikkoja. Kylvin ne turveruukkuihin ulos 1.5. ja peitin muovilla sekä harsolla. Taimia istuttaessani mietin, että onpa hullua puuhaa ja tähän en kyllä enää ryhdy.
Mutta nyt!!
Unikoita on kaikkialla. Taidanpa ryhtyä ensi vuonnakin.


8 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Kyllä kannatti!!!
Upeita!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Vau! Kyllä totisesti maksoi vaivan! Upeita, ihania kertakaikkisen valtavan kauniita!

Inkivääri kirjoitti...

Kyllä kannatti, aivan ihanoita ovatten:)

Anonyymi kirjoitti...

Eikös ainakin pioniunikot ehdi ilman esikasvatusta? Ainakin kylväytyvät ja sitten niitä on pitkin poikin. Minun piha on Rovaniemellä ja olen joskus vain piristellyt niitä siemeniä toukokuulla maahan. Nyt unikoita on pottumaassakin miehen kummastukseksi;)

Anonyymi kirjoitti...

Upeita ovat! Taitaa kollaasissa olla seassa samanlainen, joita minullakin on ihmeteltävänä. Kylvö kävi kylläkin helpommin. Sinne tänne vain huiskin siemeniä. Mutta helppoa se meikäläisellä on oltavakin, ei riittäisi kärsivällisyys tuollaiseen...

Anonyymi kirjoitti...

Ehtiväthän ne toki ilman esikasvatusta, mutta mutta.. Minulla o nniin paljon rikkaruohokasvustoa isoissa penkeissä, jota on kunnolla kitkettävä ja harattava jo alkukesästä. Sitten kun haluan, että unikoita pilkistelee kaikkialta perennaistutusten lomasta, niin näin varmistin etteivät pikkupikku-taimet kitkeydy pois.

violet kirjoitti...

OIH, OIH, OIH!
Unikoita mulle myös ensi vuonna!

Anonyymi kirjoitti...

Oioi miten ihania! Olen aivan unikkofriikki, pitäisi raivata tilaa muillekin kuin noille keltaisille siperianunikoille...