Ajelimme pojan kanssa menestyksekkäästi n. 600 km ympäri eteläistä suomea. Meillä oli mukavaa. Westers Kemiössä on aivan ihana ja inspiroiva paikka. (Sivupalkissani on linkki.)
Alle neljä-vuotiaan kanssa missään ei olla kovin pitkää aikaa, mutta ehdin silti nauttia näkymistä, tuoksuista ja puutarha-ajatuksista. Joimme myös pullakahvit huvimajassa ja ostimme puutarha-aiheisia tuliaisia.
Värimaailma on loistava. Toteutus on yksinkertaisen kaunista ja ahaa-elämyksiä nostattavaa.
*
Retkemme pääasia oli kyllä jokin muu. Siis tämä:
Yacatis Rathunter Roper, työnimenänsä "Nupponen".
Oi, mikä ihanainen koiruus. Pentue on luovutusikäinen 6.8.alkaen.
Oi, mikä ihanainen koiruus. Pentue on luovutusikäinen 6.8.alkaen.
Huomenna lisää ihmeitä, joita koimme.
4 kommenttia:
Voi mikä suloinen pieni pikinokka, pienten pentujen henki tuoksuu mielestäni aina ihan heinälle ja kahvinporoille =)
Ihastuttava paikka! Ja mikä söpöläinen onkaan pieni Nupponen!
Voi mikä ihana Nupponen! Täällä on tapahtunut taas kaikenlaista. Kävin pionijuhlissasi, kiitos yltäkylläisestä kattauksesta! Tuli mieleen, että kärhöthän sopisivat vaikka pionien kanssa samaan penkkiin kasvamaan, niin niitä ei tarvitsisi erikseen tukea, kun saisivat kasvaa pionien lehdistön päällä ja kukkia sitten kun pionit ovat kukkineet... Itselläni on tarkoitus tehdä noin pionipenkissäni...
Tuo Westersin puutarha täytyisi mennä kyllä tarkistamaan joskus!
Westersin puutarha vaikuttaa paikalta jonne olisi kiva itsekkin poiketa joskus.
Voi mikä ihana piskuinen koiruli.
Lähetä kommentti