Puutarhassa ei ole yhtään kivaa ja projektitkin tökkii.
Ihailin maanantain sateessa ystäväni puutarhaa.
Daalia Café au lait on kasvattanut valtavan, pään kokoisen kukan.
Veimme kolme-vuotiaalle ihanan Kätketyt Prinsessat-kirjan, jossa on tämäkin Ranskalainen prinsessa.
Nyt pitäisi jotenkin saada mopo käyntiin, poskiontelontulehdus hävitettyä ja paperipinot pois pöydältä. Askarteluhuonekin pitäisi maalata, töihin mennä ja ruoho ajaa. Voi minua, säälikää kaikki :)
4 kommenttia:
Sääli sääli, säälin samalla itseäni tänä sateisena kesänä, jona olen oikeastaan koko kesän vain odottanut kesää:/ Ne harvat aurinkoiset poutapäivät ovat menneet melkein ruohonleikkuussa, kun sitä ei voi tehdä märässä vaikka muita puuhia on jo pakottautunut tekemään vaikka sateella... Mutta koitetaan kestää ja vielä on toivoa: jospa tulisi intiaanikesä:)
Tasan ei käy onnen lahjat... ;) Minä rakastan näitä kelejä, ihanaa kun ei ole kuuma. Syksyä innolla odotellut.
Kiitos kirjoituksistasi ja kauniista kuvistasi,
täällä on nautinto käydä.
Säännöllisesti seurannut jo kauan, neuleblogistasi aloittaen, vaikken ole aiemmin kommentoinutkaan.
Iloa päivääsi!
-Sanna
Nyt voi kaivaa esille kynttilät ja alkaa polttaa niitä ja nauttia niiden pehmeästä valosta.... Kyllä se siitä:-)
Piiskaa tuhmalle metsurille ja olen samaa mieltä sadetta on ollut jo ihan liiankin kanssa!! Taas saa ajatella että "no ehkä ensikesänä" tosin tuntuu että ajattelin viimekesänä ihan samoin.
Lähetä kommentti