maanantai 27. lokakuuta 2008

Jotakin sanottavaa...



Arki on taas hyvästä, juhlinnan jälkeen. Vilijonkka kehoitti nauttimaan tehtävistämme. Se on hyvä neuvo. Pitäisi kyetä elämään hetkessä, nauttimaan juuri siitä, mitä on parhaillaan tekemässä.
Minulla oli hyvä työpäivä. Lieko johtunut siitä, että se oli lyhyt(heh heh!)? Ei. Päivä on ollut kokonaan hyvä. Saimme herätä pojan kanssa rauhassa, ihanassa syksyhämärässä. Kun menin töihin, näin neljä valtavan valkoista joutsenta lentämässä kanssani samaan suuntaan. Minä en lentänyt vaan ajoin. Tai no... joskus maalaistietä pitkin ajaessa, musiikkin soidessa täysillä, voi melkein tuntua siltä, kuin lentäisi.
Töissä oli mukava olla. En kirjoita yleensä työasioistani, enkä niihin nytkään sen syvemmin mene. Pidän kovasti työstäni ja saan säännöllisesti flow-kohtauksia tehtävissäni. On mukava huomata, että niitä riittää vieläkin. Kuten myös virtaa, ideoita ja intohimoa. Työni on haastavaa ja monitahoista, eikä hyvä työvuoro läheskään aina tarkoita, että se olisi ollenkaan miellyttävä. Tehtävästään voi todella nauttia, jos asenne on oikea. Vaikka tehtävässä saattakin sataa rakeita ja vanhoja ämmiä helmat korvissa tai ties mitä, useimmiten paskaa niskaan (ei kirjaimellisesti onneksi...vielä) muutamia kertoja viikossa :)
Kun tulin töistä näin kummallisen valoilmiön taivaalla. Se näytti pyrstötähdeltä, vaikka olikin todennäköisesti lentokone, jonka höyryvanan jo horisontin taakse laskenut aurinko valaisi häikäisevän kirkkaaksi. Se meni kohti itää ja minä länttä.

Pitää elää enemmän hetkestä nauttien. Unelmioiden toki ja suunnitelmia tehden, mutta hetkessä kiinni.

Unelmieni valaisin, Louis Poulsenin Collage.


Ei kommentteja: