Minua hemmoteltiin viikonloppuna. Meillä oli oikein lahjojen vaihtajaiset. Oli pojalle Kööpenhaminan tuliaisia, minulle syntymäpäivälahjoja ja isänpäivälahjoja tietysti. Kastrupin kentän turvatarkastus tutki käsilaukkunikin pojan tuliaisten takia :) Onhan erikoista, että rouva kuljettaa käsilaukussaan virtahepoa, strutsia ja villisikaa lapsineen.
Äitini hemmotteli minua todella. Sain tämän ihkun ihanan, kauan himoitsemani lasikuvun (lautasineen!) Pentikistä. Fazerin käsintehdyt konvehdit ovat taivaallisia.
Alituisen hämärän takia en saanut hyvää kuvaa toisesta ihanuudesta, Evasolon teenkeittimestä, jonka mieheni oli minulle hankkinut. Olen käyttänyt sitä päivittäin. Sain myös Sinkkuelämää- elokuvan, kivituikun, muumimukin ja itseltäni nuo Collective tools -myllyt. Oh, ihan kuin lapsena.
Nyt noista lahjoista on iloa. Vietämme kotipäivää nukuttuamme pienen lämpöpatteripojan vieressä levotonta unta. Katsomme Disneyn klassikoita ja parantelemme oloa. Pojan tauti tarttui minuunkin ja pääni on toista päivää todella kipeä. Silmät ovat valonarat ja yskittää, kuumettahan minuun tulee huonosti.
Eilen kun ajoin myrskyä uhmaten kotiin töistä, jäi kotiin tulo yritykseksi. Valtava mänty oli rojahtanut pihamäkeemme. Se vanha puu oli väistänyt nipinnapin naapurin aitan ja vienyt mennessään juurialueellensa istuttamani havut ja yhden ison alppikärhön, jonka siirsin. Siinä sitten ihmettelin tuhoa 22.35 ja kiipesin rungon yli kotiini. Olisin ottanut hävityksen kauhistuksesta kuvan, mutta en raaskinut viedä kameraani ulos. Puu raivattiin jo aamulla kera apuvoimien, että töihin menijät pääsivät lähtemään. Minua kyllä harmittaa ne havut, mutta onneksi ei mennyt mitään muuta. Ja oli se puukin komea.
1 kommentti:
Oli todellinen koiranilma kyllä eilen. Onneks suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyitte.
Lähetä kommentti