Uuden vuoden oven suussa

Meillä asuu neljä-vuotias salakuvaaja, jonka jäljiltä kamerassa on ihmeellisiä otoksia. (Ensimmäisessä kuvassa on kuvaaja kuusessa, muut hänen teoksiaan.)

En millään haluaisi luopua joulusta ja toisaalta taas koristeet alkavat jo kyllästyttää. Todennäköisesti haikeutta aiheuttaa luopuminen laiskottelusta, paljosta syömisestä ja yömyöhään valvomisesta.

Pakko on pistää itsensä jonkinlaiseen ruotuun, muuten ei mahdu vaatteisiin. Eikä kestä pääkään.

Mutta, kun se ei oo kivaa!

Mietin kovasti, uskaltaisiko luvata itselleen mitään muuta kuin sen parin kilon hukkaamisen.
Mietin mikä olisi tarpeen, minkä voisi edes yrittää toteuttaa, parhaansa mukaan?
Ja tässä se nyt tulee:
Lupaan ensi vuonna 2009
edistää harmoniaa ympäristössäni.
Ihmissuhteissani,
Puutarhassani,
Kodissani ja
Työyhteisössäni
(ja uskokaa pois, se ei ole kaltaiselleni kohkaajalle mitenkään helppo lupaus)

Toivon myös, että ensi vuonna kaikki läheiseni ovat terveitä. En haluaisi menetyksiä, kukapa niitä.

Toivon myös, että puutarhakesä on loistava, tuoksuva ja huumaava. Sitä kohti siis!