Olen monesti tuskaillut tuota viime postauksen Idänunikkoa. Tässä on unikko, joka ei häritse silmääni. Siemenestä kasvattamani ihana yksilö teki yhden lautasen kokoisen kukan.
Akileijoja kelpuuttaisin lisää vaikka kuinka paljon. Annan myös värisilmähäiriköiden olla. Huomatkaa, kuinka suvaitsevaiseksi olen tullut.
Minulla ei ole kovin montaa akileijaa. Nora Barlow (alhaalla toinen vas) on viime kesän hieno hankinta. Nyt ostin kuvasta puuttuvan tummanpunaisen nimeltä Ruby Port. Akileijojen nimistö on aivan hakusessa. Kasviluettelossani lukee vain näin:
-Aquilegia vulgaris Lehtoakileija
-Aguilegia vulgaris laj. Jaloakileija
-Aquilegia ´Nora Barlow´
Ei kovin täsmällistä.
Kasvilukemat ovat muutenkin jo sellaiset, että epäjärjestelmällisellä luonteellani nimistöt ovat jo kauan sitten karanneet käsistä. Hyvä jos omani muistan :)
3 kommenttia:
Puutarhassa tapahtuu kummallisia asioita. Minulta katosivat kaikki loistosalviat. Monta vuotta niin isoja, upeita ja vahvoja. Ja tänä kesänä ne ovat poissa. Kadonneet jälkiä jättämättä. Tuijottelen mustaa multaplänttiä siitä kohdin, missä ne ennen kukoistivat ja kuten sinäkin unikkojesi kanssa: olen äimän käkenä.
Akilejat eivät minulla pysy kurissa vaan sekoittuvat toisiinsa ja tekevät omanlaatuisia jälkeläisiä.
Siemenkylvöissä voi välillä olla ongelmana huono siemen. Jos itäneet taimet ovat kellertäviä, syy ehkä onkin mullassa, liiassa märkyydessä tai valon puutteessa. Tai sitten jossain muussa ; )
Kauniin värinen tuo unikkosi..
Lähetä kommentti