Minun on helppo löytää seesteisyyttä, kauneutta ja rauhaa kotoa ja puutarhasta.
Se on erityisen tärkeää silloin, kun stressimittari vilkuttaa punaista valoa ja työkaaos kaatuu päälle.
Silloinkin taivaalla lipuu vaaleanpunaisia pilviä, sammalessa kasvaa suppilovahveroita, lapsi hymyilee ja koira heiluttaa iloisena häntäänsä. Pyykkien silittäminen ja viikkaaminen viivasuoriksi, värikoordinoiduiksi pinoiksi auttaa hallitsemaan kaaosta sisällä ja ulkona. Ilmassa tuoksuu oikeanlaiselle syksylle ja pienet vauvat syntyvät maailmaan kaaoksesta onnellisen tietämättöminä.
Jos ei olisi kauneutta, en viitsisi alkaa mitään...
Vähemmän stressaavaa viikkoa kaikille muille!
Eikö ole ihmeellisen värinen Kiinanlaikkuköynnös?
3 kommenttia:
Kiitos ihanasta postauksestasi. Yhdyn sanoihisi. Koti on tosiaan paikka, jossa palaset asettuvat paikoilleen. Arjen pienet rutiinit, läheiset ja kauneus antavat turvaa ja lohtua.
Jollakin tavalla kovin huojentavaa lukea, että joku muukin tuntee samoin kuin minä. Etten ole ainoa, jolla tuntuu kaikki kaatuvan päälle. On niin kamala stressi, että se on saanut jo paljon fyysisiä oireita. Jottain tarttis teherä...
Ihanan kiehtova puutarha teillä siellä, hyvin sanottu tosiaan, ilman sitä kauneutta, eritoten mikä kotona odottaa, tuntuisi se töihin lähteminenkin liian raskaalta tehtävältä. Tuommoinen palkinto kun odottaa kotona saa se unohtamaan stressin onneksi edes hetkeksi. Meillä ei enää pitkät työmatkatkaan paina niin paljon kun pääsee kotiin jossa on silmille ja sielulle ruokaa :) ja käsille töitä..
Lähetä kommentti