Kesästä on jäljellä vain aavistus. Pidän kovasti syksyn valosta. Pidän myös sen pimeydestä, tuoksusta ja kaikesta. Aiemmin sanoin, että syksyllä minulle on tapahtunut hyviä asioita. Unohdin kirjoittaessani, että myös pahat, musertavat, surulliset asiat ovat tapahtuneet minulle juuri syksyisin. Syksyyn liittyy elämässäni voimakas tunnelataus. Vaikka puutarha on minulle kaikki kaikessa, silti syksy jotenkin päihittää kevään ja kesän.
Kesän jäljet tuotiin sisään.
Ulkona on valtavan hienoa ja virkistävää.
Kaunista sunnuntaita kaikille!
4 kommenttia:
Kauniita kuvia. Syksyssä tosiaan on ihanaa valo - silloin kun sitä vielä riittää! :) Alkusyksyn raikkaat, kirpeät ilmat on myös ihania. Mä en millään raaski kerätä kukkia sisään, vaikka tiedän, että ne paleltuu pian tonne ulos...taidan ottaa sakset ja mennä pelastamaan ne maljakkoon.
Kivaa sunnuntaipäivää!
Kauniita kuvia :) ihana syksy!
Ihania kuvia! Löysin blogiisi ensimmäistä kertaa - ja ei hätää, kyllä blogimaailmassa porukkaa löytyy, minäkin vasta aloitin (olenkin varmaan tämän planeetan matti myöhänen..)Miten noita tuollaisia "monikkokuvia" oikein tehdään?? Tervetuloa lukemaan minunkin blogia, osoite on www.metsansuloisinpaikka.blogspot.com
Kurkkaa blogiini, siellä on sinulle jotain! :)
Lähetä kommentti