keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kevät toi metsurin...

Lehmus on nyt lopullisesti puutarhan varjostamistiensä päässä. Nosturiauto ei ollut saatavilla, joten reipas metsuri otti kaverin mukaan ja kiipesi puuhiinsa korkeuksiin. Käynnissä oleva saha roikkui vyössä ja nopeasti kaunis lehmukseni oli vain muisto.
Tästä ikkunan läpi otetusta kuvasta näkee, että korkeuksista oli tosiaan kyse.
En kai nyt julkisesti ala tunnustamaan, että surisin puuta. Mutta kokonaan sitä ei tarvitsekaan hyljätä. Metsurin mielestä kummallinen ideani oli hyvä ja toteuttamiskelpoinen(?). Palaan siihen myöhemmin :)

Löysin lehdestä ajatuksen:
"Käsillä tekeminen, kuten puutarhanhoito, johtaa syvään keskittymiseen, joka pohjimmiltaan on rakkauttta." -Raija Puukko-

9 kommenttia:

bymaya kirjoitti...

Huisi juttu tuolla tuo lehmuksen kaatuminen, onni onnettomuudessa ettei puhkaissut kattoa.

Mielenkiinnolla odotan sun puuideaa, kun noita puita tarvii aina silloin tällöin kaataa (ainakin miehen mielestä...).

Tiina kirjoitti...

Mitähän olet keksinut lehmuksen päänmenoksi. Luin tuon saman ajatuksen, siinä ollaan aikalailla asian ytimessä!

Inkivääri kirjoitti...

Mitähän kivaa oletkaan siitä keksinyt?:) Jossain puutarhalehdessä oli kokonainen pölkkypatsaspuisto ja minullakin on tuolla yksi korkea pölkky, jonka päässä on pyöreä kivi.

Johanna kirjoitti...

Meillä on pari kaatouhan saanuttaa puuta, varjostavat ikävästi ja kuusesta on edelliset asukkaat karsineet kaikki alaoksat pois. Missä hintaluokassa ammattilaisen puunkaato on?
Puuideaa odotellaan täälläkin :)

Sanna Tallgren kirjoitti...

En tiedä vielä hintaa. Hiemanhan se hirvittää. Meillä onneksi vakuutus kattaa moisen luonnonmullistuksen aiheuttamat kustannukset. Metsuri kyllä varoitteli talon lähellä olevasta suuren suuresta Pihdasta myös..Meillä kaikki suuret puut ovat sata-vuotiaita tai vanhempia ja joudun niistä yksitellen luopumaan :(

SariW kirjoitti...

Meilläkin pitäisi harventaa puita ja se täytynee tehdä nostolavalla tai tuolla lailla kiipeämällä. On se kyllä oma taitonsa tuo puun pätkiminen latvasta alkaen...
Ideaasi minäkin jään odottelemaan mielenkiinnolla : )

Anonyymi kirjoitti...

On muuten totta: puutarhan hoito on meditaatiota parhaimmillaan ja meillä puutarha hoitaa enemmän minua kuin minä puutarhaa.-Mari-

Saila kirjoitti...

Lehmukset on vanhetessaan usein sisältä lahoja, siksi se varmaan niin äkisti kaatui. Mutta siinä missä elämänkaarensa lopussa oleva puu väistyy, tulee jotakin uutta tilalle. Puutarha elää niin kuin luontokin ja onkin siksi niin kiehtova juttu.
Lehmussarjan jatko-osia odotellen...

Sanna Tallgren kirjoitti...

Juuri tuolla pihalla pällistelin ja olen hieman järkyttynyt aukosta. Lehmuksen latvus oli suuri, siis oikeasti aivan valtava. Koko puutarhan luonne oikeastaa muuttuu suurelta osaltaan. Ajattelin jotain värimaailmastani poikkeavaa, kun varjon kasvit on vaihdettava pois. Tummansinistä ukonhattua jäljelle jääneeseen puolivarjoon isoina laikkuina, ruosteen punaista hohdekukkaa..ehkä tai sitten ei. Kärhöille uutta tilaa, sillä paikka on lämmin? Tien laitaan uusia pienikasvuisempia puita pari. Pähkinä? Kirsikka? Muotoon leikattu taikinamarja-aita? Ja se muisto-osa lehmuksesta, sitä pitää hieman sulatella vielä :)