keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Ihmettä ja kummaa

Voimalaitos on mielenkiintoinen paikka. Ylitämme sen sillan ainakin kahdesti päivässä. Meiltä ei muuten pääse pois. Välillä pysähdymme sillalle ja ihmettelemme.

Sillan kaiteet tärisevät ja syvältä punatiilirakennuksen uumenista kuuluu jännittävää kumua. On ihmeellisiä kuiluja ja portaita, altaita ja askelmia, joista meillä ei ole juurikaan käsitystä.

Minun ihmeeni odotti aamulla seitsemältä alapihalla. Mikä tämä on? Olenko ostanut Sinivaleunikon ja unohtanut sen ?
Miten ihana aamulahja! Rakastan puutarhaani myös siksi, etten enää tarkkaan tiedä, mitä siellä on.

3 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Ihana lahja tosiaan! Itse teen juuri kasviluetteloa puutarhastani, mutta en tiedä, onko siinä mitään järkeä. Kasveja tulee joka vuosi lisää, toiset taas katoavat penkeistä. Puuha on kyllä ihan mielenkiintoista, kun yritän painaa samalla muistiin latinankielisä nimiä.

jori kirjoitti...

Kosken kumu saa mielen rauhoittumaan. Meilläkin on ihan kävelymatkan päässä vanha kuninkaankartanon aikainen koski, jossa vanhat rauniot suorastaan kuiskivat salaisuuksia toisensa perään, kohina saa mielen rauhoittumaan ja tunnelma on suorastaan lumoava. Vähän niin kuin puutarhan kätköissäkin. Koin juuri saman yllätyksen taimistolla piipahtaessani. Keskustelin myyjän kanssa harvinaisuuksista ja lupasivat yrittää huutaa meille Hollannin huutokaupasta appelsiinipuun tai sitruunapuun =) Ja kun myyjä kauputteli harvinaisuuksia puutarhaamme kauhukseni ajattelin, että meillähän oli ne kaikki aikaisemmassa puutarhassa. Ylläri oli melkoinen itsellekin kun en ollut tyystiin muistanutkaan niiden olemassa oloa. Snif. Pitänee aloittaa keräily uudestaan

Aila kirjoitti...

Kiva yllätys tuo sinivale :) Joka vuosi joku yllättää... Mistä näitä kasveja oikein tulee ?