sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Puutarhakoulussa

Aiemmin kirjoitin siitä, mitä puutarhanhoito on minulle opettanut. Kaiken muun ohella olen oppinut paljon avarakatseisemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi. Ainakin kasvien suhteen. Kaikki akileijat saavat kukkia puutarhassani. Tässä ensimmäisessä kuvassa ehkä kaikkein eniten värisilmäni vastainen kaunotar.

Näitä sinisiä on eniten.

Löysin vain yhden kauniin vaaleanpunaisen.

Sekä vain yhden valkoisen.
Muitakin on, kuten Nora Barlow ja Ruby Port. Niistä ei ole vielä kuvaa. Laitan nekin näytille myöhemmin.

Myös tämän kuvan väriyhdistelmän olen vain hyväksynyt. Voisin toki siirtää jomman kumman, mutten ole viitsinyt. Olen pitänyt niitä siinä kiusallani ja tottunut yhdistelmään.

Tämä unikko on ollut siirtolistallani vuosia, koska sen seuraan on jo puhjennut verikurjenpolvi ja kohta perässä tulevat pionit. Joka vuosi se on myös esiintynyt blogissa värisilmähäirikkönäni. Enkä minä sitä ikinä siirrä. Unikko ei tykkää siirtämisestä ja se on jo paikkansa ansainnut. Oikeastaan pidän siitä.

Lapset ovat ennakkoluuloista vapaita. Lopuksi esittelen Niilon kukkapenkin, johon hän on pikkuhiljaa valinnut mieleisiään kukkia toreilta ja taimistoilta.

Kaunishan se on.

2 kommenttia:

jori kirjoitti...

Kärhökujastahan tuli vallan upea=) Tahtoo tuollaisen. Olen vähän ajatellut näin ensihätiin hyödyntää vanhat kasvihuoneen kaaret köynnöskujanteeseen.

Meidän pottugeerin keskikäytävään on tulossa katastrofiväritys - suoranainen soraäänien kuningas. Mutta kun taimia on toistaiseksi niin vähän, ettei millään tohdi yhtäkään siirtää vielä toisaalle

Sussi kirjoitti...

Minä olen valkoisen ja lilan ystävä ja juuri vähän aikaa sitten ihmettelin, että miksi olen istuttanut keltaisia ja punaisia kukkia puutarhaan.

Mutta on kukat kauniita kaikissa väreissä.