keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Linssien läpi

Kameran kanssa kulkeminen avaa silmiä. Puutarhassa on kaikki värit, valo siivilöityy ja tuuli saa kaiken lepattamaan sädehtien.




Kauhean kaunista kaikki, juuri ennen loppua. Tämä on kuin ilotulitus, joka järjestetään juhlien lopuksi, ennen kuin valot sammuvat ja tulee pimeää.

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mielenkiintoista kuinka "violettia".

Unknown kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi, kaikki on nyt niiin kaunista, juuri ennen loppua, aivan kuin sanoit.

Itselläni köynnösruusu kukkii ja työntää nuppuja kuin viimeistä päivää, osa kukista on jo saanut kuoliniskun hallaöiden haltijalta, mutta pelargoniat jaksavat sinnitellä terassilla, sinne kun hallattaren kynnet eivät vielä yllä.
Luonto on nyt niin herkullinen, kamera on aina myös minulla mukana, kun koskaan ei tiedä mitä kaunista eteen tulee.

Talvikki kirjoitti...

Kaunis ajatus tuo ilotulitus.
Itsekin olen pelkästään nauttinut pihlajoista; punaisesta ja kelatisesta ruskasta. Tuulesta.

Laitoin jo ulkovalojakin pimeyteen.

SariW kirjoitti...

Todellakin, kuin ilotulitusta ; )
Tosin meillä on aika neutraali syysväritys tänä syksynä, loistavanpunaiset sävyt näyttävät puuttuvan...

Irene kirjoitti...

Todella upeita värejä!
Lehtimuodotkin tulevat nyt paremmin esille tässä värihehkussa.