keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Ilo pintaa, vaik syvän märkänis

Tänään on ollut hieman vaikea tavoittaa kuvan fiilistä.


Kasvihuone takkuaa. En haluaisi markkinoida negatiivisessa mielessä, mutta voi voi! Katon lasit eivät sopineet. Ne olivat 1 cm:n liian pitkiä. Saan uudet ehkä perjantaina postin tuomana. Ovesta puuttuu osa ja saranoiden reiät olivat väärillä paikoilla ja kaksiosaisen oven osien välissä on nyt 5 cm tyhjää tilaa. Aiemmin oli se yksi loveamaton profiili, mikä aiheutti lisävaivaa ja nyt viimeisenä rakennuspäivänä kaikki tämä muu. Tehtaan vikojahan nämä ovat ja myyjä on hoitanut asiaa parhaansa mukaan. Minua silti kiukuttaa niin älyttömästi. Kärsimättömyys on ehkä hallitsevin luonteenpiirteeni, jota olen kehunut puutarhanhoidon tasoittaneen. No, koulutus näemmä jatkuu. Ja lupaamani virtuaalimaailman tupaantuliaiset viivästyvät.


Huomenna aion terapioida itseäni konttaamalla kitkentähommissa tulppaaneiden seassa. Jos ehdin ja ellei sada. Sade on ihan ok.

Monet ovat kehuneet kasvihuoneen lattiaa kovasti. Esteetikkona tällaiset asiat ovat minulle tärkeitä, mutta on siinä muutakin. Tuollainen lattia on haastellinen toteuttaa ja haasteet ovat hyväksi. Tiilet pitää etsiä, siirtää, osa puhdistaa jne... Niitä ei saa kaupasta. Toki tämä on myös hyvää kierrätystä. Tärkeintä kaikista taitaa olla tarina. Näillä lattiatiilillä on tarina. Kun tämän kylän seuratalo paloi, katosi suuri pala kylän kulttuurihistoriaa. Ei ole enää paikkaa kesätansseille, eikä hirvipeijaisille. Seuratalo (rak. 1920-luvulla) oli kylämme toinen ns. "julkinen" vanha rakennus oman kotimme (eli koulun) lisäksi. On jotenkin mukava ajatus, että seuratalosta on jotakin jäljellä.

Fiiliskin on jo nousussa. Puutarhailu taitaa tosiaan kasvattaa pinnaa, koska tämän postauksen aikana ajatukset ovat muuttuneet myönteisemmäksi kasvihuonetehdasta kohtaan :) Ja onhan bloggaaminen terapeuttista, sehän on selvä!

8 kommenttia:

Annu kirjoitti...

Voi itku mikä takaisku. Tiedän miten täpinöissään sitä on. Onhan kasvari jo unelmissä vihreenä lattiasta kattoon ja kun tulee näitä "rakentavia" odotuksia, niin kyllä se jurppii. Mutta ei aikaakaan niin sinulla on se siinä edessä ja valmiina. Koska lattia on jo upea, niin kyllä se loppukin on unelmien täyttymys.

jori kirjoitti...

Justiinsa niin Sanni - pala tarinaa muiden tarinoiden joukossa on sitä parasta antia. Ne luovat merkityksellisyyksiä ja yht äkkiä kasvihuoneen lattialla on syvempi taso. Nyt kun olen hillunut viimeiset vuodet milloin missäkin sosiaalista mediaa sivuavassa kinkerissä niin esiin nousee tämän tästä se, että me ihmiset ollaan jakautumassa kahteen sakkiin - toiset tuottavat kirjoittamalla sisältöjä, luovat arjen tarinoita ja kiinnostavia ajatusketjuja. Näissä pienissä arjen tarinoissa on sellaista yhteisöllisyyden siementä, vähän niin kuin katsoisi mammavainaan vanhaa valokuva albumia ja näkisi kylän muijien jutustelevan keskenään. Harvalla nyky nuorella on juuret niin kuin me ne ajattelisimme, puuttuu paikallistuntemus, ja ennen kaikkea ne tarinat. Tarinat, jotka ovatkin arvokkaampia kuin luulemmekaan. Ja tarinoihin muuten liittyy myös tunne ja tunne saa mielen kirvoittumaan. UGH

Rva Pioni kirjoitti...

Oi tätä tarinaa... Mittasuhteet selvinnevät vasta tuonnempana. Kasvihuone kohoaaaaa! Koeta katsoa kauemmaksi, ylivalota kuten minä tein tänään, puhu puhelimeen,...
(Yritän karkottaa omaa stressiäni katsomalla kauas, silti herään aamulla päänsäryssä:(

Saila kirjoitti...

Hehee, no hyvä että tunnelma parani, ehkä sen sanallisella purkamisellakin oli osuutta asiaan! Hitsi mitä mokia huoneen toimittajalta, kääk.
Kyä se siittä, sitten kun on valmis niin näille jutuille on kiva nauraakin.

Aila kirjoitti...

Voi mikä takaisku :(, mutta mennäänpäs tästä niin, että heilahtaa...;D Toivottavasti seuraavassa lähetyksessä on osat kohdallaan. Lattia on ainakin upea, hyvää kannattaa odottaa !

Kukkahattuneiti kirjoitti...

Muistuttaa omia kokemuksia kirjahyllyjen yms kokoamisesta, aina on joku osa väärä, kolot väärässä kohdassa, jotain palaa kaksi kappaletta, ja vastakappale puuttuu, ruuvit vääränkokoisia tms... Sitä jo epäilee omaa ymmärrystään, kun tuijottaa ohjeen kuvaa, omia materiaaleja.. Että missä vika... no tehtaalla tietysti ;) TSEMPPIÄ!

Tiina kirjoitti...

Voi rähmä, tollanen on niin ärsyttävää. Saat paketin ja alat innoissasi ja malttamattomana kasaamaan ja sitten huomaat, että prkl nää on ihan persiillään. Ei kiva. Aika hauska, että toisen vanhan rakennuksen "jämät" on toisen vanhan rakennuksen pihassa uudessa käyttötarkoituksessa.

VAAHTERAMÄKI kirjoitti...

Voi miten hieno tarina kasvihuoneesi lattiatiilillä onkaan! Toivottavasti myös muut kyläläiset arvostavat kulttuuritekoasi. Itsekin tykkään että esineillä ja asioilla on tarina. Kun meidän pihasta väistämättä aika ajoin joudutaan kaatamaan vanhoja puita, haluan niistä aina puuainesta talteen josta voi tavalla tai toisella nikkaroida jotain uutta. :)

Ja hitsit mikä takapakki kasvihuoneen kokoamisessa!! Voin vain kuvitella tunteesi! Toivottavasti uudet lasit tulee tänään!