Kesäkuu

Uskomatonta, että on kesäkuu. Minulle tulee usein tässä vaiheessa kesää hirveä hätä. Kaikki kasvaa, alkaa kukkia! Mitä jos en ehdi nauttia ja ihastella tarpeeksi. Apua! Pitää istua puutarhatuoliin kahvikupillisen kanssa ja huokailla. Muistuttaa itseään siitä, että puutarhasta pitää nauttia. Se on kuitenkin olemassa juuri sydämen virkistykseksi, Sol per sfocar il core, kuten rakas blogiystäväni Jori sanoo.



Munkinpioni (Paeonia mascula) kukkii. Se on Etelä-Euroopassa villinä kasvava lajike ja talvehtinut puutarhassani jo muutaman vuoden oikein hyvin.



On niin lämmin, että ovea voi pitää auki. Ihan oikea kesä. Ovikoira on istunut talven lipaston päällä ja pääsee vihdoin oikeisiin töihinsä. Tosin sen voimat eivät tahdo riittää, jos tuulee oikein kunnolla.



Monet ovat kysyneet, mitä teen tulppaaneille, kun ne kukkivat vuodesta toiseen suurina ja pulleina. Olen vastannut, etten mitään. Istutan ja katselen, kun ne kasvavat hyvässä puutarhamaassa. Tänään muistin yhtäkkiä, että teenhän minä tosiaan niille jotakin, millä saattaa olla merkitystä kukinnalle. Katkaisen kukinnan jälkeen siemenkodat  ja jätän vain lehdet. Se ei näytä kovin kauniilta, mutta takaa sen, ettei sipuli tuhlaa voimiaan siementen kehittelyyn, vaan imee lehdistä voiman talvehtimiseen. Joten anteeksi vain narraaminen. Siemenkodanpoistopuuha ei ole kovin vaivalloista. Kodat napsahtelevat helposti irti ja ohi kävellessään niitä on helppo napsia.

Pitäsi olla tarkempi lajikenimien kanssa.  Jotkut tulppaaneistani ovat huikeita ja osa jotain vanhaa "rotua". Miten niitä hankkii lisää, kun ei ole hajuakaan nimistä ?

Ainiin, piti vielä sanoa, että menen etsimään vanhaa puusohvaa, sänkyä tai hetekaa. Saimme lapsosen kanssa päähämme, että kasvihuoneessa pitäisi voida myös levätä, siis ihan pötköttää :)