sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivänä

Isänpäivän kunniaksi on lippu salossa ja tunnelmavaloja sytytelty sisällä sekä ulkona. Syntymäpäivänä saamani amaryllis avasi kukkansa kaikille isille ja isien muistoille.



 



Lapsi sai laittaa huoneeseensa ensimmäisen jouluvalon. Minä laitoin rapunpielusten usiin puihin ensimmäiset pihavalot.



Olen ollut veljeni kanssa isätön tänään tasan neljä vuotta.  Neljässä vuodessa on kerääntynyt aika monta asiaa, mitkä olisi halunnut isälle kertoa tai näyttää. Niinkuin senkin, että lapsenlapsellaan on hieno ravihevonen, joka juoksi eilen rahaakin. Tai näyttää, että kato, kuinka hienoksi tämä talo on remontoitu, tai kato kuinka hienon kasvihuoneen mie oon saanu! Tai kato, kuinka hyvin meillä kaikki on!



Hyvää isänpäivää!

7 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hyvää isänpäivää ja isän muistelupäivää!
Minäkin toivon usein, että isäni olisi näkemässä, häntä kiinnostaisi niin moni asia vanhan taloni kunnostuksessa. Mutta onneksi hänelläkin oli elämänsä aikana paljon ihania, kiinnostavia, rikkaita hetkiä.

Cheri kirjoitti...

Isää muistellaan, vaikka olen ollut jo kauan isätön, muistot tuntuvat edelleen tuoreilta. Mukavia tälläiset muistelupäivät!

elämäni matkat... kirjoitti...

Mulla on vielä isä, joskin 84 vuotias. Muistelu on mukavaa.
Mikäs tuoa mahtava ilves-patsas tuolla kuvassa on? Hyppäsi silmääni ihan heti.

Metsätonttu kirjoitti...

Kauniita tunnelmakuvia!

Tulee mieleen sävel 'on niin hyvä tulla kotiin'! Jos isä sattuu olemaan kauempana, kuten on nyt siskoni luona ollut.

Riina kirjoitti...

Oli ihanaa käydä isää katsomassa, kun vielä voin. Se isänpäivä jolloin ei enää mennä niille kylään, ei välttämättä ole kaukana. (Eli ohi ajettiin..)

Isät on ihania ja tärkeitä!

Karolina kirjoitti...

Ihania kuvia! Olen niin nauttinut näistä...
KAsvihuoneesi on aivan ihastuttava. Lattiaan kiinitin huomiota, mistä löysit noin hienot kivet?

Sanni kirjoitti...

Kiitos! Kasvihuoneen lattiatiilet on seuratalomme raunioilta kerättyjä ikivanhoja piippujen tiiliä. Seuratalomme paloi 3 vuotta sitten ja sain haalia sieltä, mitä jäljelle jäi.