lauantai 22. kesäkuuta 2013

Ikkuna


Joskus minulta kysytään, että miten jaksat ahertaa sen pihan kanssa kaiken aikaa?
No en aina jaksakaan, mutta  koskaan en kyllästy tähän!


Alati muuttuva näkymä palkitsee päivittäin. Juhannusillan valossa puutarha antaa parastaan ja hehkuu, Pionien aika on parasta!

Yhtenä päivänä sain vision, johon Täti-Vihreä tietenkin oitis lähti mukaan. Tänään hän toteutti vision ja tulos on juuri, mitä pitääkin. Katsokaa! Ikkuna puutarhassa, puutarhaan ja sieltä pois...


Vintissä on koulun vanhoja ikkunanpokia ja risoimmasta ja huonokuntoisemmasta poistettiin jäljellä olevat ruudut.


Siellä se nyt seisoo ja odottaa käynnöstä kasvavaksi itseään vasten. (Siis ikkuna, ei Täti-Vihreä, joka kyllä tuli jo pois)


Aika täydellinen, eikö? Odotan, että joku kyläläinen tulisi ja tunnistaisi sen... On viehättävää, kun puutarhassa on tarinoita.
*
Sitten muutama keskikesän juhlan herkkupala. 
Pionit kaatuilevat ja



pienet yksityiskohdat ilahduttavat.



Ei haittaa yhtään, vaikka lautasen kokoiset pionin kukat lepäilevät portailla ja muiden kasvien oksistoissa.
Visuaalinen tykitys on parhaimmillaan...



Kylämaisema kehystää puutarhaa juuri, kuten pitää, vuoden kierron mukaan vaihtuen. Katsokaa, miten tänään paalatun pellon kaarevat ajolinjat myötäilevät  Villin pihan kaarevia linjoja! 


Kaunista Juhannusiltaa!


9 kommenttia:

Mari [onnenapiloita.blogspot.fi] kirjoitti...

Olipa ihana ikkuna :)

Mari kirjoitti...

Kaunista. Pionit ovat puutarhan kuningattaria! Ihana ikkuna, niin kauniin muotoinen...

Tuuli kirjoitti...

Aivan ihania kuvia jälleen ja MIKÄ säleikkö siitä vanhasta ikkunapokasta tulikaan! Hieno!

Leena Lumi kirjoitti...

kaikki kyllästyvät aina välillä - pieneksi hetkeksi, mutta puutarha on niin innoittava, ei ikinä tylsä, että sitä jatkaa kohta taas uudella innolla.

Varjoliljasi ovat kaksi kertaa pidemmät kuin minun: Minkähän virheen olen tehnyt...

Tilasin valkoisen varjoliljan juurakkoa, jonka saan ensi keväänä;)

Näyttää tosi kivalta ja luonnonmukaiselta, ei luonnonvaraiselta. Sama pyrkimys minulla.

Outi kirjoitti...

Kauniita kuvia ja ikkuna on kerrassaan ihana!

Susanna kirjoitti...

Oi miten upeita kukkia! Minä olen pari kesää tahkonut savisella pihamaalla ja nyt alan vasta näkemään ensimmäisiä oikeita tuloksia, kun kasvit alkavat viihtymään. Hidasta, mutta loppuviimein palkitsevaa puuhaa tämä pihaharrastaminen on :)

Tsinnia kirjoitti...

Satumainen puutarha! Rakastan pioneja, olivat ne sitten laossa, maljakossa tai puskan keskellä, ihania! Ja ikkuna on hyvä idea, se tuo yllätystä vihreyteen :)

Johanna Rintanen kirjoitti...

Huh huh - tuommoisen ikkunanpokan tarviin minäkin ;) Jestas miten komea ja sopii niin täydellisesti varjoliljan kaveriksi.

Irene kirjoitti...

Olen samaa mieltä, että puutarhaan ei kyllästy koskaan vaikka aina ei jaksa huhkia siellä. Pienen pienet yksityiskohdat piristävät kummasti, saavat sydämen sykähtämään.