torstai 25. heinäkuuta 2013

Tunnelmaa, vaikka väkisin...


Olin lomalla ja sitten taas töissä. Rautoja on tulessa ja takoa pitäisi...tunnit eivät tahdo riittää.


Kaunista siellä on....on, on!
Monena päivänä pilvet saivat kaiken näyttämään harmaalta, nyt on taas kesä! Sade tosin tuli tarpeeseen.


Kyllä tässä ennen AVOIMIA OVIA jotain pientä laittoo saattaa olla.


Haluaisin kaikkea paljon. Yksinäinen Preeria-angervo kaipaa laumaa samanlaisia ympärilleen. Osaakin olla viehkeä kasvi. Ehkäpä, jos olen oikein reipas niin näytän myös, mitä Täti-Vihreä on puuhannut.

Kaikenlaisia haaveita on itänyt myös. Josko tilaisi ulkomaita myöden muotteja ja valaisi laattoja, rakentaisi lammenrantapergolan, remontoisi tallin, toisi kultatukan kotiin ponikavereineen...
Kaikenlaista!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yksinäisestä preeria-angervosta tulee muutaman vuoden sisällä melkoinen pöheikkö. Itsekin säälin ensialkuun omaa angervoani, mutta tämän kesän alussa tajusin, että se on alkanut tehdä juurivesaa suuntaan ja toiseen ja kasvusto on jo melkein kahden neliömetrin kokoinen.

Kukkaiselämää kirjoitti...

Avoimet lähestyvät. Mulla alkaa olla pieni paniikin poikanen... Kukkiiko enää mikään, sataako jne...

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihana puutarha!

Maarit kirjoitti...

Ihania haaveita! Kauniita kukkiakin on sinulla. Preeria-angervo on kaunis ja uusi tuttavuu minulle:)

Irene kirjoitti...

Tuo preeriaangervo sopii oikein somasti isotähtiputken kaveriksi.
Maltan tuskin odottaa, mitä te täti Vihreän kansa oikein taas keksitte.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Eila, kiitos tiedosta. Preeria-angervo saa tuossa paikassaan levitä mielin määrin, vaikka millaiseksi pöheiköksi :)

Kukkaiselämää, huh sentään. Onneksi on kanssapanikoijia ;)

Kiitos muillekin ihanista kommenteista!