lauantai 12. lokakuuta 2013

Hevosen vuosi


Oikeastihan on käärmeen vuosi ja hevosen vasta ensi vuonna.
Mutta minä olen ollut hevosen omistaja kohta vuoden.
Huikean vuoden.


En ole katunut hetkeäkään, että hyppäsin niin rohkeasti silloin uuteen asiaan. Ja olen Katille äärimmäisen kiitollinen siitä kevyestä töytäisystä, mikä minut sai hyppäämään.

Olemme Kassun kanssa tutustuneet toisiimme ja hakeneet yhteistä tapaa toimia. Luottamus välillämme on kasvanut päivä päivältä, viikko viikolta. Enkä ole pitänyt kiirettä. Ja se on melkoinen suoritus minulta.


Välillä olemme katsoneet eri suuntiin ja miettineet, että mitä tuo minulta haluaa, MITÄ!?
Olen aina joutunut nöyrtymään ja katsomaan peiliin, omiin käsiin, omaan tekemiseen. Kun tuo suuri eläin ei ole toiminut haluamallani tavalla, on vika aina ollut omassa ilmaisussani. Melko terapeuttista....ja siirrettävissä myös ihmisten kanssa toimimiseen.


Tämä nuori hevonen on opettanut minulle valtavasti. Tiedämme jo melkoisesti siitä, mitä toisiltamme haluamme. Antoisinta on hevosen kanssa puuhailu. Tarvikepakilla istuminen, kun hevonen syö, hevosen lämpimään kaulaan nojailu juoksutuksen päätteeksi, se miten se nostaa päänsä laitumen takalaidalla jo kun ajan autolla pihaan, kärreillä istuminen kesäisessä maisemassa. Yhteisymmärryksen löytäminen. Kaikki hevosihmiset tietävät, mitä tarkoitan ihmisen ja hevosen välisellä yhteydellä. Minulle sen syntyminen on ollut valtava kokemus, josta en tiennyt mitään.

Ratsastaa en osaa vieläkään (joo..pääsen satulaan ja pysyn siellä rauhallisissa olosuhteissa). Mutta osaan valtavasti muita asioita, mitä aiemmin en osannut. Enkä edes tiennyt, että haluan osata. Ja tosiaan haluan!


Tämä vuosi on opettanut minulle 95% siitä, mitä tiedän hevosista. Ja se mitä nyt tiedän on ehkä 5% siitä, mitä haluaisin tietää.





Hevosen hankkiminen oli viisainta mitä tämän ikäinen nainen saattoi tehdä. Tai no niin...mitä minä saatoin tehdä. Olen vuoden aikana ihmetellyt, miksei minusta tullut hevostyttö jo lapsena. Tarkemmin mietittyäni olen onnellinen, ettei tullut. Mitä näin hienoa minulle olisi jäänyt löydettäväksi??!!

(Joo joo meni imeläksi...
Tiedetään, hevoseton on huoleton ja rahat menee ja hermot)





5 kommenttia:

Varpunen kirjoitti...

Onnea vuodesta hevosenomistajana! Ymmärrän todella mitä tekstissäsi sanot. Tämä on taas niitä asioita, jotka voi ymmärtää vain kokemalla. Hevosilla on uskomaton kyky vaikuttaa elämäämme pelkästään olemalla olemassa.

Itse olen odottanut 8-vuotiaasta saakka päivää, jolloin ostan oman hevosen. Matkalleni on mahtunut lukuisi opettajahevosia, hevosystäviä ja ennen kaikkea hevospersoonia. En malta odottaa millaisen karvaisen sydänystävän tulen kohtaamaan, kun aika hevoshankinnalle tulee vastaan. :)

santra kirjoitti...

Ihania kunia ja mietteitä. Kaunis humma! :)

Tessa kirjoitti...

Totta on joka sana <3 (Myös loppukaneetti)

marrasthetics kirjoitti...

Minä löysin samanlaisen fiiliksen aikuisena koiran kanssa. Koira on ollut kohta kaksi vuotta ja tuntuu, että se on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut ja mikäli minusta riippuu, haluan pitää koiraa loppuelämäni. Hevoset löysin jo aikaisemmin, harrastusta takana 20 vuotta ja oma hevonenkin ollut jo seitsemän vuotta. Mutta, ymmärrän siis huikean hevosen vuotesi :)

Valokuvaus Hehku kirjoitti...

Ihanasti ja viisaasti kirjoitettu. Muistan nuoruudesta sen yhteyden, siinä on jotain pyhää ja iätöntä. Puhallella vuorotellen hevosen kanssa toisen nenään/turpaan. Ratsastaa maastossa nauttien joka hetkestä. Ja miten ihana hevonen sinulla on! :)