Marraskuussa on jotakin ihmeellistä.
Tiedän, että moni vihaa tätä aikaa ja tiedän, että olen joka vuosi kirjoittanut tästä aiheesta.
Mutta loppusyksyn valo (silloin kun sitä on) on aivan ihmeellinen.
Kuolevan kasvillisuuden kauneus on jotenkin rappioromanttista.
Suosittelen kaikille luettavaksi Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu-kirjaa.
"Eräänä syyspäivänä Hemuli väsyy olemaan touhukas ja järjestelemään toisten asioita. Vilijonkka ei pysty enää siivoamaan. Yksinäinen homssulapsi Tuhto kaipaa oikeaa kotia…."
Niin moni sanoo, että voi kunpa syksyä ja marraskuuta ei olisi. Mutta hei! Se menee ohi. Ja aika piankin.
Sitäpaitsi pihan näsiä on päättänyt, että nyt on kevät!
11 kommenttia:
Ei tässäkään vuodenajassa mitään vikaa ole. Pimeyskin on ihan hyvä asia. Joulukaan ei tuntuisi miltään jos olisi valoisaa!
Rakastan tätä(kin) vuoden aikaa...ja Muumi kirjoja...:)
Minusta tässä maatumisen juhlakuukaudessakin on oma viehätyksensä. Kanevasi on taiteellisen minimalistinen, kuin marraskuun kuva.
Jokainen vuodenaika puolustaa paikkansa.
Kyllähän tämäkin asia on vain omasta asenteesta kiinni, ajattelin juuri tässä joku aika sitten, että kyllä tämä aika menee näin marraskuussakin yhtä nopeasti kuin toukokuussa. Pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja touhuta kaikkea kivaa ja tosiaan, eihän se valon aika sitten ehkä tuntuisi niin ihanalta jos ei olisi välissä tätä pimeyttä!
En tykkää syksystä, mutta täytyy tunnustaa, että syksyssä on monia hyviä puolia :)
Kauniin tunnelmalliset kuvat!
Tänään olikin aurinkoinen päivä täälläkin ja mieli piristyi, kun pääsin työn lomasta pihalle hetkeksi valosta nauttimaan.
Voi Näsiä ressukkaa kun on ihan sekaisin vuodenajoista. No, onhan tässä lämpöä riittänyt. Pimeys ei minua haittaa oikeastaan yhtään, muutta pikkupakkasia toivoisin. Jo, sen takia, etteivät koiran olisi kokoajan kurassa.
Ihana postaus <3
Sopii minulle joka kitisen pimeydestä ja märkyydestä...
Kuvat ovat taianomaisia, kauniita.
Ihania kuvia.
Vau, täältähän paljastui ihastuttava blogi. Ja ihania kuvia! Minäkin pidän marraskuusta, hienosta kultaisesta, matalasta valosta, silloin harvoin kun se ilmestyy. Kaikki näyttää kauniilta, myös ne kuolleet ja kuivuneet kasvit.
Lähetä kommentti