sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Tuntuu työleiriltä

Alppikärhöt kukkivat. Niiden lajikenimet ovat hukassa. 


Perennat ovat hukassa vuohenputken keskellä. Olen auttamattoman myöhässä kitkemisissä ja kitkettävän määrä tuntuu lannistavalta.


Tuntuu, ettei ole tarpeeksi tunteja eikä voimia.


Aika tuntuu kiitävän ja kesä etenee puutarhureita nopeammin.


Tunti kitkemistä joka päivä.


Tein sellaisen säännön itselleni.


Ei tule muuten mitään.


On siellä kaunista silti.

13 kommenttia:

pioni kirjoitti...

Tunti päivässä kuulostaa hyvinkin kohtuulliselta, silloin ehtii vielä nauttiakin pihasta:)

Johanna Rintanen kirjoitti...

On siellä sentään kaunista =) Meillä keväinen juhlahumu tuli kitkentätöiden avuksi ja pisti konttaamaan jo moneen kertaan. Nyt vaan pitäisi ehtiä laajennuspuuhiin ja niissä vanha tuttu Reino on hoitanut kitkennät ;)

Maria kirjoitti...

Voi ei, tiedän tunteen ja sinulla on vielä niin laajat istutukset! Mutta tunti päivässä on oikeasti paljon, pidä siitä kiinni, ihan taatusti pääset niskan päälle. Äläkä turhaan huoli, puutarhasi on huikaisevan kaunis!

Susanna kirjoitti...

Upeat tummat tulppaanit! Minun eivät jaksaneet kukkia tänä vuonna...luulena, että vika on pihan hoitajassa;). Rikkaruohot ovat kyllä ikuinen riesa, mutta onneksi pihaan ilmestyy aina myös kaikkea ihanaa.

Maarit kirjoitti...

Hih, minullakin on välillä sellainen tunne, että alkaa olla työleiri tämä puutarhaharrastus:D

Saga / Niittykulma kirjoitti...

Tuntuu muuten ihan samalta. Mulla on sellaisia penkkejä missä rikkaruohot ottaa vallan ihan just. Että jos se ihan heti tee jotain, on tosi pulassa. Huoh, pitäisi ryhdistäytyä. Vaikka eihän se nyt maailmaa kaada, kukkapenkin vain...

Kukkaiselämää kirjoitti...

Työleiristähän tämä harrastus välillä käy ;O) Mulla on tapana nypätä rikkaruohoja pois aina, kun sellaisen huomaan ohikävellessäni.

Mari [onnenapiloita.blogspot.fi] kirjoitti...

Välillä tuntuu samalle, tosin kitkettävää vielä ei ole paljon, mutta muita pihatöitä senkin edestä. Jokapäivä kun tekee vähän, niin kyllä se työmäärä siitä selättyy, pikkuhiljaa.

Villabohemian kirjoitti...

Oi mitkä värit puutarhassasi. Kaunista. Pisti otsikko kovasti silmään kun meillä mies eilen puuskahti että -"tuntuu ihan keskitysleiriltä". Ja taas puurretaan ....

TuulaJ kirjoitti...

Ihan minun tuntemuksiani. Kukkaryhmiä riittää ja aina on jossain päin rikkakasveja nousemassa. Kevät tulee aina jotenkin ryminällä, ettei perässä ehdi juosta. Tuo tunti päivässä kuulostaa hyvältä konstilta. Aloitan heti huomenna...

vaalean vihreää kirjoitti...

Työleirihän se pihakin voi olla. Itse asiassa aika usein kiroilen ja päätän asvaltoida koko pihan, kun rikkikset vaan kasvaa kohisevat ja lehtokotilot syövät sen, minkä ehtivät myös kasvavia kasveja. Lyhyenkin kitkemisen jälkeen tuo ahdistus usein helpottaa.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Tänään selvitin työvelvoitteeni tuplana ja ylikin. Ahdistus tosiaan helpottaa tekemällä. Näillä tiluksillä ei tosiaan riitä ohi kävellessä nyppäisy. Vuohenputkea on kaikkialla ja se on puolen metrin korkuista vähintään. Lisäksi on jonkin verran rönsyleinikkiä ja muuta ei toivottavaa heinää. Se on vaan otettava itseään nistkasta kiinni ja painettava tämä homma kerran läpi. Jos olisi reipas, niin nousevat pikkurikat menisi läpi haraamalla loppukesän. Pyrin siihen. Kerralla kaikki puhtaaksi ja säännöllinen haraaminen jatkossa.. Huoh!

Kerttuli/Parasta puutarhasta kirjoitti...

Mainitsemasi rikkaruohot ovat viheliäitä perennapenkissä, samojen kanssa taistellaan.
Kattaminen voisi auttaa, mutta jos on isot alueet, niin katetta menee tolkuttomasti. Olen nyt peittänyt katteella joitain alueita. Helpottaa, kun saa näin nujerrettua rikkaruohot edes jostain.