Pidimme tädin kanssa puutarharetkipäivän. Täti on siis oikeasti olemassa oleva henkilö (joku kommenteissa kyseli) ja oikeasti myös tätini. Ei mikään mielikuvitustäti.
Menimme Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta minun on pakko jättää se tuonnemmaksi.
Naapurissa on Vallilan siirtolapuutarha.
Olen aina tuntenut viehtymystä siirtolapuutarhoihin, mutten koskaan ole käynyt.
Onneksi menimme. Mikä rinnakkaistodellisuus keskellä kaupunkia! Huikea puutarhojen kokoelma ja ihmeellinen kylätunnelma. Olen hieman rakastunut siihen tunnelmaan. Tuntemani viehtymys oli siis sisäsyntyinen tieto siitä, että siirtolapuutarhat ovat mahtavia paratiiseja. Jos olisin kaupunkilainen, minun olisi pakko saada siirtolapuutarhamökki ja pala taivasta sen puutarhan muodossa.
Sylvi ja Ella kiinnittivät huomiomme eräässä pihassa. (Pahoittelen epätarkkoja kuvia. Olin niin innossani, että huiskin kameran kanssa sinne tänne.) Tässä vaiheessa emme tietenkään tienneet niitä Sylviksi ja Ellaksi.
Basenjien emäntä oli juttelemassa naapurinsa kanssa tiellä ja kutsui meidät puutarhaan sekä sisälle pieneen taloon.
Kiitän lämpimästi Marsaa tästä kutsusta! Oli todella mielenkiintoista keskustella ja tavata!
Retket saavat uutta sisältöä ja kääntyvät vielä ihmeellisemmiksi, kun tapaa lämminhenkisiä ihmisiä heidän omassa, tärkeässä ympäristössään. Kerrassaan hyvää mieltä tuottava vierailu!
Saattaisin haluta myös Basenjin. Voitte tutustua yllätysemäntämme kolumneihin Kotiliedessä.
❤
Mutta se siirtolapuutarha!
Kymmenittäin portteja, joista kurkata ihaniin puutarhoihin. Lähes kaikissa kukkivat pionit.
Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, kun kuvasin heidän vapaa-ajan kotejaan. Poistan toki kuvan, jos kommentteihin tulee palautetta asiasta.
Olen jokseenkin sanaton. Tunnelma jäi jotenkin kiinni.
Ihmisten puutarhat ovat henkilökohtaisia, sympaattisia ja kaikki tavattoman kauniita!
Tuli sellainen Astrid Lindgrenin satujen tunnelma.
Tänne on varmasti palattava uudelleen.
On jotenkin mykistävää, miten keskellä kaupunkia on tuollaisia keitaita rivissä. Yhteisöllisyydenkin pystyi aistimaan, mutta varmasti jokainen saa halutessaan olla rauhassa omalla tontillaan.
❤
Suosittelen lämpimästi läpikulkua jokaiselle, joka liikkuu lähialueella.
Loistavaa lauantai-iltaa!
Etenkin Marsalle, Hannalle sekä Sylvi Kekkoselle ja Ella Fitzgeraldille!
9 kommenttia:
Ou vau, mikä vierailu, ikimuistoinen! Siirtolapuutarhat ovat ihania. Salainen haaveeni olisi asua jossain siirtolapuutarhassa ympäri vuoden :-D
Kaikkiin siirtolapuutarhoihin ei valitettavasti ole vapaa pääsy, kun se on tarkoittanut myös vandaalien ja varkaiden liikkumista siellä, todella harmi! Tuollaisia idyllejä ei soisi pilaavan mikään. Pala taivasta, todellakin. Ihana vierailu kuvien välitykselläkin!
Minäkin olen ihaillut siirtolapuutarhoja lehdissä ja tekkkarissa, mutta en ole päässyt käymään moisessa paratiisissa!
Siirtolapuutarhat ovat todella tunnelmallisia. Niissä on jotain huvilan, loman ja rennon meiningin tuomaa viehätystä. Hienoja puutarhoja ihmisillä.
Minäkin olen pitänyt siirtolapuutarhoista niin kauan, kuin muistan, eli pitkään. Pidin niistä jo ennen, kuin minusta tuli "tosipuutarhuri", mutta en ole ikinä käynyt sellaisessa, ohi mennyt autolla. Pitäisi oikein lähteä käymään, jonkin niissä pikku mökeissä puutarhoineen vetoaa ja kyllä ne on tärkeitä kaupungin osia. Ihania näkymiä kuvasit.
Nyt kyllä on pakko päästä käymään jossakin siirtolapuutarhassa! En ole koskaan käynyt, vaikka monesti on pitänyt. Kuulemani mukaan ainakin joissakin siirtolapuutarhoissa on omat "avoimet ovet -päivä". Pitääkin tarkistaa, onko lähimmässä päivä mennyt jo ohi vai vieläkö ehtii.
Kaunista <3 Siirtolapuutarhoissa on ihan omanlaisensa tunnelma. Suloiset basenjit, ne on aika hauskoja tapauksia :)
Vierailu oli todella ikimuistoinen. Olen vieläkin vähän leijaileva :) Googlettelin jo muita Helsingin siirtolapuutarhoja ja taidan suunnata Marjaniemeen seuraavaksi. Vaikka luulen, että Vallila ensimmäisenä ja keskellä kaupunkia olevana vei sydämeni pysyvästi!
Ihana nostalgia nosti päätään. Kun asuin Helsingissä kuljin työhuoneelle siirtolapuutarhan ohi Vallilan laakson poikki ja usein pistäydyin myös ihastelemaan puutarhoja. Marsakin on tuttu vuosien takaa :) Siirtolapuutarha on uskomaton idylli kaupungin sykkeen keskellä.
Rakastan siirtolapuutarhoja! :) Toki on oma lehmä ojassa, mutta jo ennen omaa palstaa olin hurmaantunut näistä pikkupuutarhoista. Kiertelen "meidän" siirtolapuutarhassa aina eri vuodenaikoihin, muiden palstoilta saa ideoita ja kukkien kirjo sekä visuaalisuus on aivan uskomatonta.
Helsingissä siirtolapuutarhat ovat kaupungin puistoalueita, joihin pääsee kesäpäivisin vapaasti kiertelemään.
Lähetä kommentti