lauantai 21. helmikuuta 2015

Hullu kananainen?


 Minusta tulee ehkä isona omituinen kanamuija. Jotkut sanovat, että saatan jo olla. Kanoja meillä on ollut kesästä 2012. Kanat ovat tähän asti kesäisin hautoneet itse muutaman tipusen. Hankimme  pitkän himoitsemisen jälkeen hautomakoneen nyt talvella. Ensisijaisesti siksi, että kanahommat ovat vaan niin kivoja ja toissijaisesti siksi, että kanan ja tipun kyselijöitä on ollut jo kahtena vuotena jonoksi asti.


Se on täysautomaattinen R-Comin King Suro20. Käyttäminen on yksinkertaista ja helppoa. Kunhan erilliselle vesipumpulle riittää vettä ja kääntö laitetaan ajoissa päälle sekä pysäytetään ajallaan, niin kone kaikessa rauhassa askartelee valmiita tipuja 21 vuorokaudessa.


Ensimmäiseen haudontaan meni tosiaan sekalainen setti erirotuisten kanojen munia.
Kuvassa on 4.2. kuoriutuneet ensimmäiset tiput.


Näissä seuraavissa kuvissa tiput ovat 8 päivän ikäisiä. Tipujen kehitys on uskomattoman nopeaa. Meiltä kuoli kuoriutuessa tai sen jälkeen kaksi tipua. Niitä menehtyy aina. Etenkin kanan alla haudottaessa tipukato voi olla aikamoista. Iso osa Araucanan munista oli hedelmöittymättömiä.


Tiput pärjäävät vatsaonteloon vetäytyneen ruskuaispussin ravinnolla pari päivää. Sen jälkeen niille voi tarjota poikasrehua, raejuustoa, keitettyä perunaa ja kananmunaa, pellavarouhetta, kermaviiliä, keitettyä perunaa, salaattia, kurkkua ja kaurahiutaleita sekä tietysti vettä ja hiekkaa. Olen syöttänyt näitä varsin monipuolisesti. Sekoitus, jossa on keitettyä riisiä, kauraa ja ohraa kosteutettuna kananmunalla tai kermaviilillä tuntuu maistuvan erinomaisesti. Sekaan olen lisännyt välillä pellavarouhetta ja vitamiiniseosta.



Tipujen elinehto on lämpö. Minulla oli ensimmäisinä päivina lämpölevy, jonka alle pikkuiset menivät lämmittelemään ja isompaan häkkiin siirryttäessä lämpölamppu. Lisälämpö on tarpeen niin kauan, kunnes tiput ovat sulkautuneet.



Tässä taulu kananmunan kehityksestä valmiiksi tipuseksi. 
Itse läpivalaisin nyt käynnissä olevan koneellisen kuudentena päivänä. Kananmunaa osoitetaan tarkoitukseen myytävällä tai muulla kirkkaalla valolla. Kuudentena päivänä kananmunan sisäpinnalle kehittyneet verisuonet sekä alkion sydän näkyvät.


Seuraavissa kuvissa tiput ovat 16 päivän ikäisiä. Ne näyttävät hupaisilta sulkautumisen alettua todenteolla. Vähän kapisen näköistä sakkia. Sulkautumisen aiheuttaman epäsiisteyden lisäksi ne vielä sotkevat itsensä ruuassa.

Tämä keltainen tipu on Orpington.



Toissapäivänä lisäsin häkkiin pari ortta. Yksi rohkea harjoittelee orrella istumista. Yksi Orpington tipu oli tumma. Nyt en ole ihan varma mikä se niistä on. Se voisi olla tämä orsityyppi.


Tämä iittiläisen kannan maatiaistipu on selvästi kukko. Joukossa on useita kukkoja. Orpingtoneista en oikein saa selvää vielä.


Tämän Maransinkin epäilen olevan kukko. Suurten rotujen tipuissa on selvä ero sirorakenteisempiin maatiaisiin. Jalat ovat jykevät ja ne painavatkin jo paljon enemmän. 


Araucanoja kuoriutui kaksi ja toinen menehtyi muutaman päivän ikäisenä. Toivoisin niin, että tämä yksilö olisi kana. En ole ennen nähnyt tämän väristä tipua. Sen selkä on kauniin harmaa ja siipien kärkisulat valkoiset. On tosi kiva nähdä mitä siitä tulee. Jos se on kukko, niin myyn sen jollekin innokkaalle harrastajalle periyttämään vaaleanvihreitä munia. Pataan tätä tuskin laitetaan.


Tässä yhden Orpingtonin muhkea takalisto. Niiden sulkien värit näyttävät tosi kauniilta.


Tipujen kehitystä ja touhuja on tosi hauska seurata.  Ne syövät ja seurustelevat ja sitten yhtäkkiä. Nukkumatti! Tämä Orpington nukahti seisaalleen kesken kuvaussession.


Hautomakoneessa on siis nyt Sussexin ja Plymouth Rockin munia. Palataan tipuasioihin taas sitten. Haudonnan laskettu aika on 4.3.
Tipuja ja nuorikoita on siis myös myynnissä. Kukot lähtevät varmasti kaikki. Iittiläisiä on tilauksessa ja melkoinen lauma. Yritän ajoittaa yhden haudonnan niin, että tipuja olisi näytillä myös ensikesän Avoimissa puutarhoissa. 

Ps.Arvonta palkinnot ovat lähdössä, älkää hätäilkö!

15 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Ihan huikeeta!

Ulla kirjoitti...

Voi hyvänen aika miten ihanan näköisiä he ovat tuossa 8 päivän iässä. Oikein pääsiäistipuja :-)

Minna kirjoitti...

Yhdyn Maaritin sanoihin!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset mahtavasta tipukatsauksesta! Niin monenlaisia vipeltäjiä ja persoonia, ihan tulee lapsuus mieleen, kun meillä kotona oli kanoja.

Aliina kirjoitti...

Miten söpöjä! Tämä ei kyllä yhtään vähennä kanakuumettani =)

Maria/Puutarhassa-blogi kirjoitti...

Ihania ovat! Ja se musta kaupunkilaistytön silmiin niin erikoisen näköinen

Emilie kirjoitti...

aivan mahtavan ihania...Saisipahan joskus paikan missä voisi pitää kanoja. Joskus meillä oli niitä ja maatiaiset hautoivat muutaman poikueen.

quu kirjoitti...

Ihania tipusia! :) Sitten jos joskus unelmat toteutuu niin kainon pyynnön laitan tipusista.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos. Tosi mielenkiintoista. Ihania. Anne

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mikäli se araucana on kukko, niin täällä on ostaja. Etsinnässä on nimittäin ollut erisukuinen kukko jatkamaan araucanojen sukua meidän tallille ja niitä kun ei ole niin helppoa aina löytää :)

MaaritKoo kirjoitti...

Hei, sukat pääsivät blogiini.
http://rosanpunaistakultaa.blogspot.fi/2015/03/kylla-kelpaa.html

Veera kirjoitti...

Ihan mahtava tipukatsaus, vai että yksi nukahti seisaalleen! :D Jään odottamaan lisää. (:

Irene kirjoitti...

Niin suloisia ja toiset jo tomeria.
Toivon, että jonakin päivänä...

Sanna Tallgren kirjoitti...

Marra, Araucanojen sukupuoli näkyy vissiin aika myöhään. Nyt tuo on tasaharmaa ja näyttää kanalle. Ihana, rauhallinen ja vähän ujo verrattuna noihin muihin. Jos onkin kukko, niin palataan asiaan.

Maatuska / Selätön puutarhuri kirjoitti...

Onpa hauskoja! Tiput ovat niin sloisia, mutta kasvavat nopeasti ohi tuosta untuvikko vaiheesta.