perjantai 29. toukokuuta 2015

Sydämellä

Särkyneetsydämet kukkivat.  
Ne kuuluvat ehdottomasti puutarhasuosikkeihini.


Sydän syrjällään katson kaiken hukkumista vuohenputkikasvustoihin.
En tunnu oikein ehtivän tarpeeksi ja joku mystinen vatsapöpö vie viimeisetkin voimat.

Ankat ovat vieneet sydämeni täysin.  Niitä voisi seurailla kuinka kauan vain.


Sanotaan, että ankkoja voi pitää ilman uimapaikkaa, kunhan ne pääsevät kastamaan päänsä veteen. Varmasti voi, mutta voi sitä iloa, mikä pressulla kyhätystä pikkulammesta niille on. Ne uivat kaiket päivät! Illalla ne saa jahdata pois lammesta turvahäkkiin yöksi. Pelkään, että huuhkaja tai muu  nappaa vielä pikkuiset ankat.


Ankat vasemmalta oikealle: Yö, Tuutti ja Penelope Rihmahiippo
Sisällä on kasvamassa kaksi Ruotsin sinisen ankan vasta kuoriutunutta poikasta Vickan ja Madde.


Muitakin sydämenvalloittajia on liikenteessä. Viisi pientä kissanpentua ovat kohta valmiita uusin koteihinsa.


Sydämellistä perjantai-iltaa!

9 kommenttia:

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Aivan ihanat nuo ankat,kissahurmurista nyt puhumattakaan. Että osaakin olla söpö.

Tuula kirjoitti...

Mä voisin adoptoida yhden kissan tai pari, jos kouluisäntä suostuu. Mä yritän suostutella nyt kun se on siellä aina. Mä aina riemastun sun elukoiden henkilöllisyyksistä!

Katja kirjoitti...

Söpösiä ankkoja. Vuohenputket taitaa olla ikuinen riesa. Kitken, ja parin päivän päästä ne ovat taas pinnassa.

Leena K kirjoitti...

Vuoheputki rehottaa täälläkin entistä voimakkaammin. Alan jo harkita apuvoimien palkkaamista sen kitkemiseen ennen kuin se peittää kaiken.

Sanna kirjoitti...

Kissanpennut ovat kaikki varattuja, onneksi.

Maarit kirjoitti...

Ihanat kaverit sinulla! Särkynytsydän on minunkin lemppareita.

Maija/Taajamafarmari kirjoitti...

Voi noita ankkoja! <3 Meillä kun ei kasva pihassa vuohenputkea niin tuntuu vaan että voi miten hauskaa olisi jos kasvaisi kun tykkään sitä syödä. Voisi olla toinen ääni kellossa kun sen kanssa joutuisi oikeasti taistelemaan...

jori kirjoitti...

Voi ei, miten ihania nuo ankkasi ovatkaan. Tässähän tulee taas lintuvillitys kun kuviasi katselee. Meillä kun on ollut noista linnuista nyt vähän taukoa. Voi vuohenputki sentään! Meilläkin se vihulainen hiipii ties minne ja saa alvariinsa Reinon kanssa sitä hätistellä, kun ei muutoin tokene

Kati 100%outdoor kirjoitti...

Voi, onko sulla omia ankkoja? Vähän kade! :)