Itsenäisyyspäivä on tunnelmallinen ja tärkeä päivä.
Muistan, kun lapsena mentiin ajelulle katsomaan, miten Pohjolatalon (kertakaikkisen ruma rakennus Kouvolassa) kaikissa ikkunoissa paloi kynttilä.
Itsenäinen Suomi, itsenäinen elämä, koti. Ne kaikki liittyvät tähän päivään. Olen miettinyt sitä, miten kodin ja oman maan menettämisen trauma ylettyy kahdenkin sukupolven yli. Jotenkin sydäntäriipaisevana taakkana. Katsoin Tuntematonta sotilasta ja kuuntelin Rokan karjalanmurretta hienoisella liikutuksella. Minuun on istutettu karjalaisuus, evakkotarinat ja isänmaan puolustamisen riipaiseva ylpeys.
Olen miettinyt kotipaikkasidonnaisuuttani ja sitä miten kynsin ja hampain pidän kiinni omasta rakkaasta kodistani. Suvussani on pienviljelijöitä sukupolvesta toiseen, satoja vuosia taaksepäin. Onkohan se geeneissä? Ei pienviljelijä lähde kotoaan, ei voi lähteä. Kaikki on siinä. Siihen maahan kasvatetaan juuret.
Huomenna ihooni kirjoitetaan mottoni karjalanmurteella. Siinä se sitten on ja pysyy. Ei hienoja latinan lauseita tai englantia, vaan kotoista karjalan murretta suurella rakkaudella.
Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi ja sen kansa!
5 kommenttia:
Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle Sanna!
Hyvää itsenäisyyspäivää! Tunteikas postaus.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Kauniisti kirjoitit, ja kovin samanlaisia ajatuksia kuin täällä. Hyvää itsenäisyyspäivää, myöhässä! :)
Myöhäiset hyvän itsenäisyyspäivän toivotukset! Ihana tatuointi-idea. Toivottavasti laitat tännekin kuvia. :)
Lähetä kommentti