sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Viikonlopun tunnelmia Tuntemattomasta ja vähän muusta

Olen odotellut, että lumi sulaisi, ja että voisin istuttaa vielä nämä 20 tulppaanin sipuliani.
Ei ole ensimmäinen syksy, kun minulle käy näin. 


Sisällä puuhailu on lämpimämpää, kuivempaa ja houkuttelevampaa



Olohuoneeseen on vahingossa muodostunut hauska pastellivärinen sisustus, kun peitän sohvat kuraisimpaan aikaan noilla vanhoilla täkeillä. Huomasin juuri, että tuon täkin vihreä toistuu myös Ebba Masalinin opetustauluissa.


Viikonlopun kohokohta oli Tuntematon sotilas elokuva.
Suosittelen elokuvaa kaikille ja minusta tuntuu, että se jätti minuun jonkin pysyvän jäljen. Mitenkään aiempia filmatisointeja väheksymättä tässä sota tuli iholle ja välittyi sellaisena kuin olen sen kuvitellut olevan. Visuaalisesti elokuva oli hieno kunnianosoitus Suomelle.


Olen nähnyt kahdenlaista kritiikkiä elokuvaan liittyen. 
Kumpaankaan en löytänyt aihetta elokuvaa katsoessani.
Naiskuvaukseen on kiinnitetty huomiota. 
Ilmeisesti feministit kokevat velvollisuudekseen tämän tyyppisen kritiikin.
Lisäksi somessa on tullut vastaan näkemyksiä, joiden mukaan elokuva on liian raaka. Ihmiset eivät kestä katsoa sitä.  Aikuiset ihmiset! Se on sotaelokuva. Vähintä mitä me voimme tehdä on kestää katsoa tuo elokuva. Isoisämme ja -äitimme joutuivat kestämään sen sodan, ihan oikeasti!

Elokuvasta päällimmäiseksi tunteeksi jäi hämmästys hienoista roolisuorituksista ja koko elokuvan mahtavasta toteutuksesta. Lisäksi liikutus ja kunnioitus, joka toki on osittain mukanani aina.
Minun sukupolveni isoisät uhrasivat vuosiksi vapautensa, terveytensä (niin psyykkisen kuin fyysisenkin) ja henkensä. Vaimot menettivät miehensä, äidit poikansa ja lapset isänsä.
Luovutetun Karjalan asukkaat uhrasivat kotinsa, maansa ja tavaransa. Heiltä katkaistiin juuret. Minun äidin puolen sukuni oli viljellyt samaa pientilaa Jääskessä satoja vuosia.
Joiltakin sota vei kaiken.

Eikä tämä ole pelkkää menneisyysnostalgiaa.
Jossain soditaan joka päivä. 
Ei samoin, kuin tuolloin, mutta sota on silti sotaa.

Siltä ei voi ummistaa silmiään!

4 kommenttia:

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Ihan vilunvärret meni, kun kirjoitit oman painavan sanasi kriitikoita vastaan:)
Odotan innolla, että näen elokuvan.

Maatiaiskanasen Elämää kirjoitti...

Epäilemättä tulee olemaan pysäyttävä kokemus tuo elokuva monellekkin.
Tosiaan on ollut kurjat kelit, mutta siihen alkaa tottumaan 😉 mukavaa uutta viikkoa!

Ulla kirjoitti...

Kirjotat täyttä assiita! Ois tarkotus käyvä kahtomassa.

Kukkaiselämää kirjoitti...

Varmasti tunteisiin käyvä elokuva. Pitäisi katsoa, mutta olen sellainen "herkkis", että jätän kuitenkin katsomatta. Mieheni menee huomenna katsomaan. Saisi lumi sulaa, sillä meikäläisellä on vielä puolet Hollannin lähetyksestä laatikossa..