En tehnyt yhtään noista asioista, mitä sunnuntaina suunnittelin.
Ajattelin kyllä niitä kaikkia ja ostin porkkanoita.
Katsoin myös salin eteiseen.
Sensijaan korjasin aidan, jonka hevoset olivat eilen rikkoneet.
Kun tulin myöhään illalla töistä, seisoivat hevoset tallin oven takana odottamassa sisään pääsyä.
Onneksi olivat tallessa. Aitalangat oli juostu poikki ja niiden korjaamiseen meni aamulla hieman aikaa.
Hirveä lumimyräkkä on myös oikea sää aidan siirtoon. Minulla oli muovitolppa-aita niin kiinni pihatiessä, ettei aura mahdu kunnolla tielle. Sitä sitten pimeässä siirtämään otsalampun valossa. Talvi ikäänkuin yllätti kansakoulun rouvan.
Ehdin myös siivoamaan ja kuvailemaan. Senkin hämärässä.
Joulutunnelma lisääntyy pikkuhiljaa.
Ajelkaa varovasti!
Nauttikaa lumen tuomasta valkeudesta!
Älkää stressatko,
kyllä sen porkkanalaatikon ehtii!
2 kommenttia:
Ihanat kuvat!
Ja vaikka talvi yllätti kansakoulun rouvan, en voi olla ihailematta aina sun reippautta. Teet valtavasti kaikkea.
Ihanaa joulun odotusta ja kyllä sen porkkanalaatikon vielä ehtii!
Täälläkin se on nimittäin vielä tekemättä. Tänä vuonna ajattelinkin tehdä hieman vähemmän. Totuin lapsuudenkodissani, että kaikkea tehdään valtavasti ja pakastetaan. Ja minäkin olen jatkanut samaa perinnettä. Ja arvaa onko mulla vielä viime vuotisia laatikoita pakastimessa? No, on ja ihmettelen suuresti, että miksi? Tänä vuonna teen vain sen verran mitä syödään.
Äärimmäisessä tilanteessa porkkanalaatikon voi ostaa kaupasta tai olla kokonaan ilman.
Kauniin tunnelmalliset kuvat.
Lähetä kommentti