Sytyn asioihin aina vähän jälkijunasssa.
Lupaan aina uutena vuotena tehdä mahdollisimman paljon asioita ensikertaa.
Niinpä kokeilin kuunnella äänikirjaa. Äänikirjojahan on ollut saatavilla vaikka kuinka kauan. Itse en ole kuunnellut ensimmäistäkään.
Halusin kuunnella opiskelukirjojen lukemisen rinnalla jotakin kevyttä ja mukavaa. Latasin Bookbeatin kokeilujakson ja kuuntelin ensin Miika Nousiaisen Juurihoidon. Työmatkani kestää noin 45 minuuttia ja ajomatkalla ehtii kuunnella pitkät pätkät tarinoita. Juurihoito oli hauska. Olen lukenut muutakin Nousiaista ja pidän hänen huumoristaan.
Myös kotitöitä tehdessä on kiva kuunnella äänikirjaa. Minulle sopii se, etten vain makaa lukemassa vaan saan ikäänkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Opiskeluaineistot ovat sellaisia, ettei niiden ohella voi keskittyä mihinkään toiseen asiaan. Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi oli hulvaton seikkailutarina. Työkaverini suositteli sitä minulle ja kuuntelin sen ahmimalla.
Bookbeatin valikoima on laaja. Muitakin äänikirjapalveluita on, mutta tämä nyt sattui ensin eteen. On houkuttelevaa, että puhelimessa on valtava määrä tarinoita vain muutamien painallusten päässä.
Kaksi huumoripitoista "äijätarinaa" putkeen oli kuitenkin riittävästi. Aloin kaivata perinteisempää kaunokirjallisuutta. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe on mahdottoman intensiivinen ja kauniisti kerrottu tarina toisen maailmansodan ajan Euroopasta. Saksasta ja Ranskasta. Juuri tällaista kirjallisuutta rakastan! Sitä oikein odottaa pääsevänsä aamulla autoon ja työmatkalle.
On ihanaa huomata, etteivät tarinat kadonneetkaan. Voi korvata lukemisen helposti kuuntelemisella.
Oletteko te kuunnelleet äänikirjoja?
Mitä suosittelette?
1 kommentti:
Täytyy tunnustaa että olen tuota jälkijunatyyppiä, ei vielä yhtään kirjaa kuunneltuna, luettuna kylläkin:)
Ehkäpä minäkin voisin kokeilla...
Lähetä kommentti