ASTIAMANIA

Olen aina tykännyt astioista. Kauniit astiat houkuttevat  ja herättävät keräilyviettini. Kesällä juttelin Lapin tilan vanhan rouvan kanssa astioista ja hän totesi, että: "Vaikka tulisi kuorma-autolastillinen kauniita astioita pihaan, niin huolisin ne kaikki." Tunnustan saman vian. Vai onko se mikään vika?

Eilen menin Kouvolan Centtilä kirpputorille ja siellä oli aivan valtavasti vanhoja astioita useissa pöydissä. Design-lasia, Arabian Fasaania, Maisemaa, Myrnaa, Hermesta ja vaikka mitä. En ymmärrä, mistä ne kaikki aarteet olivat sinne yhtäkkiä  tulleet? Olin ostanut  aiemmin muutaman lautasen Fasaania, mutta parissa pöydässä oli tuota siniharmaata Maisemaa. Keräilykohde muuttui  kuin taikaiskusta.

Tänään menin pakkomielteisen vimman ajamana sinne uudestaan. Nyt minulla on 6 syvää lautasta, kaksi alkuruokalautasta, keittokulho, iso tarjoilulautanen ja soikea kulho. Astioiden kunto ei ole kovin hyvä, mutta tuo kuvion väri oli mielestäni ihana. En muista nähneeni tätä väriä juuri missään. Punaisia, sinisiä ja jopa ruskeitakin on kyllä usein kirppareilla.

Onhan Fasaanikin kaunis, mutta Richter Reinhardin 1936 suunnittelema Maisema-mallisto on  pionin näköisine kukkineen jotenkin silti sykähdyttävämpi. Ja juuri tuo väri on minusta tyylikkään hillitty, viileä, mutta silti maalaisromanttinen.

Jostain kun löytyisi matalia ruokalautasia. Sinne kirpputorille jäikin noita vielä. Talous ei antanut myöden kaikkien kotiuttamiseen.