Täytin tämän kuun alussa 45 vuotta. Hyvällä tuurilla elämä on puolessa välissä, huonommalla vähän yli. Mietin uhkaako minua keski-iän kriisi? En ole koskaan tunnistanut ikä-kriisejä itsessäni enkä aio tehdä sitä nytkään.
Optimistina tein puolivälin päivityksen. Kunpa joku kysyisi oppimiani asioita minulta, kun täytän 90 vuotta.
MITÄ OLEN OPPINUT ITSESTÄNI TÄHÄN ASTI
- En tiedä juurikaan mistään mitään. Verrattuna kaikkeen tietoon maailmassa siis. Tietämistä on aivan älyttömästi.
- En osaa mitään niin hyvin, että voisin sanoa olevana siinä riittävän hyvä. Aina voi tulla paremmaksi.
- Olen huono kuuntelemaan ja minun on opeteltava sitä.
- Olemalla kiltti voin tehdä paljon hyvää.
- Olemalla aina rehellinen voin päästä mihin haluan.
- Yrittämällä tehdä omasta elämästäni minulle juuri sopivan ja hyvän, levitän hyviä asioita myös ympäristööni.
- Voin sanoa asioille EI.
- Olen taipuvainen eristäytymään sosiaalisesti vain lähipiiriini. En tiedä onko se hyvä vai huono asia?
- Aistiärsykkeiden kokemisessani on jotakin poikkeavaa. Ehkä.
- Kädestä pitäminen ON minulle tärkeää.
- Kaipaan isääni, vaikka hän ei ollut helppo persoona eikä suhteemme ollut ristiriidaton.
Tämän kuvan laitan tähän kuitenkin siksi, että minun muistikuvissani koko lapsuuteni oli tuollainen, aurinkoinen, turvallinen. Minusta on paljon hymykuvia. Äitini voi romuttaa tämän käsitykseni, mutta minusta tuntuu, että olin iloinen lapsi. Pakkohan minun on ollut olla, koska olen myös iloinen aikuinen.
Ilo pintaa, vaik syvän märkänis on karjalaisilta isovanhemmiltani ja isotädiltäni kuulemani sanonta. Se on tatuoitu myös ihooni muistutukseksi, että ilo keventää, että muistaisi nauraa, joka päivä.
4 kommenttia:
Tärkeä taito on, että osaa sanoa EI.
Hymy ja nauru tarttuu.
Olet ollut suloinen lapsi.
Hyvää tulevaa viikkoa sinulle!
Onnea vain, 45 vuotta on ihan hyvä ikä!
Kuten sanoit, hyvä ikä tehdä huomioita oppimistaan asioista ja asioista, jotka ovat itselle tärkeitä. Karsia kaikki turha pois ja keskittyä itselle oleellisiin asioihin. Ja todellakin, puolet elämästä voi olla vielä vasta edessäpäin.:)
Myöhästyneet synttärionnittelut. Minäkin olen marraskuun alun lapsia.
Tänään tuli plakkariin 48-vuotta ja toivon, että puolet elämästä on vielä edessä päin.
Tuntuu, että niin paljon on vielä ammennettavaa, opittavaa, kahmittavaa ja annettavaa, että vähempi ei yksinkertaisesti riitä. Pitkää ikää siis itse kullekin!!
Tästä on siis hyvä jatkaa- jouluun, uuteen kevääseen, mielenkiintoisiin tapaamisiin, antoisiin kohtaamisiin, leppoisiin tapahtumiin, onnen tuntemuksiin, kiitoksen kikkaroihin ja vaikka ja mihin!!! Voi hyvin sinä siellä!!! :) Hymyssä suin: Katinkainen
Lähetä kommentti