Luen Tove Janssonin Kesäkirjaa. Se on kaunis ja lämminhenkisesti ironinen saaristolaiselämän kuvaus, jonka voin lukea aina uudestaan. Lainaan koko loppukappaleen: "Onpa lystikästä, isoäiti sanoi. Se onkin sydän joka lyö eikä mikään silakkavene. Hän pohti kauan aikaa, menisikö takaisin makuulle vai jäisikö vielä - jospa sentään vielä jäisi vähäksi aikaa."
2 kommenttia:
Mun kuolaava pioni kukki kanssa. Siinä oli tosi paljon kukkia. Ne kesti harmillisen vähän aikaa.
Nii-i! Nopeaa on, mutta kohta kukkii kiinanpionit ja ne kestää kauemmin :)
Lähetä kommentti