keskiviikko 15. elokuuta 2007

Vanhat puut / Old trees

Sateenvarjojalavan kätköissä pohdittiin puutahan pyhiä asioita.
Se onkin kysymys. Pihallani on paljon suuria, vanhoja puita. Ne ovat olleet siellä kauan ennen minua, jopa ennen kuin isovanhempani syntyivät. Vetää hiljaiseksi. Puut ovat turvallisia, varjostavia, hyvän tuoksuisia ja kauniita...
*
Jori was thinking about sacred things in her garden.
I think that the most spiritual effect to me comes from old trees. There is many old trees in my garden, who makes me feel safe and quiet. They give shade and has been here over a century and more...
*
Lehtikuusi - Larch (Larix sibirica)

*
Siperianpihta - Siberian Fir (Abies sibirica)


*
Lehmus - Lime tree, Linden (Tilia cordata)
*
Vanhat miljööt ovat mielestäni pyhiä. Rakastan kotini ympäristöä ja se on tuntunut kodikkaalta ja ystävällismieliseltä heti ensi hetkestä. Mäellä kasvaa myös vanhoja tammia ja koivuja.
I love my home hill. Old environments are sacred, I think...

*
Nostalgisia ovat tietenkin myös pelargonit.
Geraniums are traditional and lovely
*
Arvatkaa muuten mikä on hallitseva tuoksu Villissä pihassa? Vain muutama lilja, mutta tuoksu leijuu kaikkialla.
Guess whats smelling in the Wild garden? Only few lilies, but I can smell them everywhere.

3 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Pohdimme vuosi sitten lasten kanssa näitä elämän ihmeellisyyteen liittyviä asioita. Jokaisen lapsen piti etsiä pihalta yksi aarre. Erään kolme vuotiaan tytön aarre jäi mietityttämään.

Lapsi toi retkeltä (tieltä) sisään kivikauden muovaaman pyöreän kiven. Kivi oli muuten täydellinen, mutta sen yksi sivu oli lohjennut pois. Päättelimme kiven rikkoutuneen silloin, kun auto oli tuonut sen piilopaikastaan tiesoraksi.

Jäin miettimään asiaa. Jokin järkyttävän kauan piilossa ollut luonnon ihme, oli aikalaiseni työn seurauksena rikkoutunut. En voi syyttää ketään tuosta tilanteesta, sillä kuljen mielelläni itsekin teitä pitkin... Kuitenkin tuo pieni kivi raotti jälleen tajuntaa ymmärtämään edes vähän omaa pienuutta, elämän lyhyyttä ja luonnon suuruuden saloja.

Pyhä on jotain niin suurta, että sitä on vaikea ymmärtää. Kuitenkin pyhä on jotain, mitä ihminen kaipaa elämäänsä. Minäkin.

jori kirjoitti...

Postauksesi toi elävästi mieleen kuinka lapsillani ja itselläni on tapana aina silloin tällöin halata puuhanhuksia. Painaa poski karkeaa kaarnaa vasten ja kuunnella tuulten lauluja. Vanhoissa puissa, kalliossa ja maakivissä on jotain selittämätöntä pyhyyttä. Ajattelen aina tuota samaa miten ne ovat nähneet vuosien saatossa erinäisten tapahtumien vuoluvan ohitseen ja jokin hiljainen viisaus on myös niihin kätkeytyneenä. Upeita puuvanhuksia sinulla.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on sikäli mielyttävä aihe, että olen nyt päiviä miettinyt tätä aihepiiriä.

Tiedän erään vanhan miehen, jonka kesäpaikan pihassa on valtava tammi. Hän on kuulemma pikkupoikana koulun välitunnilla poiminut terhon taskuunsa täältä minun mäeltäni ja istuttanut sen silloisen kotinsa pihaan.

Puissa voi oikeasti aistia jotain pyhyyttä vaikken ole uskonnollinen ollenkaan.

Katsoin,että on olemassa Varpaat mullassa blogi. :) Odotamme siis päivityksiä...