Ympäristö on aina ollut minulle laajempi käsite kuin vain se elinpiiri missä elän. Iän myötä olen tullut aina skeptisemmäksi se suhteen, mitä yksilönä voi ympäristön eteen tehdä. Kompostipuuhasteluni tuntuu niin pikkuruselta, kun matkustellessa tulee ajatelleeksi, mihin esimerkiksi Ateenan jätteet ja likavedet laitetaan? Pidän itseäni kohtalaisen valveutuneena ympäristöasioissa ja luonto on minulle tärkeä. Olen varma, että luonto yrittää hävittää maan päältä sen ekosysteemille niin haitallisen ilmiön kuin ihmiskunta on. Kysymys lienee siitä, millä pitkitämme kaartamme evoluution suuressa kehyksessä edes hieman.
Maaseudulla asuminen on minulle itsekäs valinta. Sehän ei välttämättä ole ekologisesti ollenkaan järkevintä. Maalla on lähellä luontoa ja ympäristö on puhtaampi. Saasteita on vähemmän kuin suuressa kaupungissa. Melusaasteen puuttumisesta tulee riippuvaiseksi. Kuitenkin maalla asumisemme kuormittaa luontoa huomattavasti. Tarvitsemme kaksi autoa liikkuaksemme täältä periferiasta yhtään mihinkään. Julkisia kulkuvälineitä ei ole. Talo on tarpeettoman suuri, hätäpäissään kalliilla remontilla pelastettu, viehättävä entinen kansakoulu (kallista kierrätystä), joka lämpiää puulla ja öljyllä. Harkinnassa on öljypolttimen vauhtaminen pellettipolttimeen lähiaikoina. Haja-asutusalueen jätevesien käsittely on eri luokkaa kuin kaupungissa. Tosin emme kuulu muutenkään kunnalliseen vesijohtoverkkoon ja vetemme tulee lähdepohjaisesta lammesta.
Painolasti maalla asuvalla Suomalaisella on siis aikamoinen. Jo pelkästään pohjoinen sijainti tekee kenen tahansa Suomalaisen ekologisesta selkärepusta painavan. Omassa repussani painavat turhamaiset asiat. Kuluttaminen ja matkustaminen. Ihailen ihmisiä, jotka elävät periaatteidensa mukaisesti ja luontoa säästäen. Blogimaailmassakin heitä on. Tässä yksi.
Älykkyys on niin suhteellista. Ihmisen älykkyys on kaikin puolin osoittautumassa tuhoisaksi, vaikkakin se on rotumme tähänastisen selviytymisen edellytys. Jos tarkastelisi maapalloa jostakin suuremmasta kokonaisuudesta käsin, näyttäisikö ihmiskunnan toiminta älykkäältä? Pitänee pyrkiä älykkäämpään kuluttamiseen ja elämiseen.
Rakkaus omaan kotiseutuun ja lähiympäristöön on tärkeää kun rakennetaan ekologista omaatutoa. Kiinnostus ympäristöön kasvaa lapsuudessa. Lapselle on hyvä opettaa jo pienestä pitäen luonnon kunnioittamista ja vastuuta. Minä olen oppinut näitä asioita kotoa ja toivon, että pojastanikin kasvaa vastuuntuntoinen ja luontoa arvostava mies.
Ilmaston lämpeneminen on jatkuvasti otsikoissa. Totuushan on kuitenkin se, että maapallon ilmasto on maapallon historian aikana vaihdellut voimakkaastikin. Ensin lämpenee ja sitten taas kylmenee. Jääkausien välissä on lämpimämpää. Myönnän toki, että ihmisen puuhat varmasti edesauttavat lämpenemistä. Ja on syytä olla globaalisti huolissaan.
Saastuttamisessa syyttävä sormeni kääntyy mielellään pois itsestäni ja osoittaa vaikkapa teollisuuteen. Teollistuminen on kuitenkin yksi ihmiskunnan suurimmista edistysaskeleista ja koko hyvinvointiyhteiskuntamme juuristo. Keskittyminen kehitystyöhön on oltava ratkaisu. Kuka on valmis luopumaan hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen mukavuuksista? Biopolttoaineet ovat hyvä esimerkki kehitystyöstä. Saammeko me kuitenkaan aikaan tarvittavaa muutosta riittävän nopeasti. Ehkä on menty jo liian pitkälle?
Tarkastellessani omaa elämääni, minulle tulee huono omatunto. Puutarhassa käytän epäorgaanisiakin lannoitteita ja suihkutan surutta rouduppia rikkojen niskaan. Vaikka kuljemme sammuttelemassa valoja toistemme perässä, emme heitä roskia luontoon ikinä ja suosimme kotimaista tuotantoa ja lähiruokaa, voisimme tehdä niin paljon enemmän. Pyysin miestäni juuri pienentämään lämminvesivaraajan lämpötilaa. Hanasta tuli niin kuumaa vettä, että kättä ei voi alle laittaa.
Öljypoltinta käytämme niin vähän kuin mahdollista. Viimetalvena öljyä paloi vain muutamana kylmänä yönä(ilmastonlämpenemisen iloja). Puun polttamisestakin tosin omatunto kolkuttaa, mutta onhan se sentään uusiutuva luonnonvara. Huonelämpötilamme on monista melko viileä. Me olemme siihen tottuneet, emmekä saa kuumassa nukutuksi. Kierrätystavoissamme on paljon toivomisen varaa. Samoin kulutustottumuksissa ja sähkön säästämisessä. Näistä asioista teemme siis seuraavan vuoden mission. Puutarhassani lupaan kiinnittää entistä enemmän huomiota hankintojen alkuperämaahan, orgaanisuuteen ja siihen, että puutarhani olisi mahdollisimman monelle eläinlajille sopiva elinympäristö. Lapsen ja minun yhteinen projekti seuraavalle vuodelle olkoot tonttimme eläinlajien tunnistus ja luettelointi. Tiesittekö, että Suomessa on 16 lajia erilaisia lieroja?
Hyvää lokakuun puolivälia kaikille. Tämän pohdinnan aiheutti osallistumiseni tähän:
Maaseudulla asuminen on minulle itsekäs valinta. Sehän ei välttämättä ole ekologisesti ollenkaan järkevintä. Maalla on lähellä luontoa ja ympäristö on puhtaampi. Saasteita on vähemmän kuin suuressa kaupungissa. Melusaasteen puuttumisesta tulee riippuvaiseksi. Kuitenkin maalla asumisemme kuormittaa luontoa huomattavasti. Tarvitsemme kaksi autoa liikkuaksemme täältä periferiasta yhtään mihinkään. Julkisia kulkuvälineitä ei ole. Talo on tarpeettoman suuri, hätäpäissään kalliilla remontilla pelastettu, viehättävä entinen kansakoulu (kallista kierrätystä), joka lämpiää puulla ja öljyllä. Harkinnassa on öljypolttimen vauhtaminen pellettipolttimeen lähiaikoina. Haja-asutusalueen jätevesien käsittely on eri luokkaa kuin kaupungissa. Tosin emme kuulu muutenkään kunnalliseen vesijohtoverkkoon ja vetemme tulee lähdepohjaisesta lammesta.
Painolasti maalla asuvalla Suomalaisella on siis aikamoinen. Jo pelkästään pohjoinen sijainti tekee kenen tahansa Suomalaisen ekologisesta selkärepusta painavan. Omassa repussani painavat turhamaiset asiat. Kuluttaminen ja matkustaminen. Ihailen ihmisiä, jotka elävät periaatteidensa mukaisesti ja luontoa säästäen. Blogimaailmassakin heitä on. Tässä yksi.
Älykkyys on niin suhteellista. Ihmisen älykkyys on kaikin puolin osoittautumassa tuhoisaksi, vaikkakin se on rotumme tähänastisen selviytymisen edellytys. Jos tarkastelisi maapalloa jostakin suuremmasta kokonaisuudesta käsin, näyttäisikö ihmiskunnan toiminta älykkäältä? Pitänee pyrkiä älykkäämpään kuluttamiseen ja elämiseen.
Rakkaus omaan kotiseutuun ja lähiympäristöön on tärkeää kun rakennetaan ekologista omaatutoa. Kiinnostus ympäristöön kasvaa lapsuudessa. Lapselle on hyvä opettaa jo pienestä pitäen luonnon kunnioittamista ja vastuuta. Minä olen oppinut näitä asioita kotoa ja toivon, että pojastanikin kasvaa vastuuntuntoinen ja luontoa arvostava mies.
Ilmaston lämpeneminen on jatkuvasti otsikoissa. Totuushan on kuitenkin se, että maapallon ilmasto on maapallon historian aikana vaihdellut voimakkaastikin. Ensin lämpenee ja sitten taas kylmenee. Jääkausien välissä on lämpimämpää. Myönnän toki, että ihmisen puuhat varmasti edesauttavat lämpenemistä. Ja on syytä olla globaalisti huolissaan.
Saastuttamisessa syyttävä sormeni kääntyy mielellään pois itsestäni ja osoittaa vaikkapa teollisuuteen. Teollistuminen on kuitenkin yksi ihmiskunnan suurimmista edistysaskeleista ja koko hyvinvointiyhteiskuntamme juuristo. Keskittyminen kehitystyöhön on oltava ratkaisu. Kuka on valmis luopumaan hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen mukavuuksista? Biopolttoaineet ovat hyvä esimerkki kehitystyöstä. Saammeko me kuitenkaan aikaan tarvittavaa muutosta riittävän nopeasti. Ehkä on menty jo liian pitkälle?
Tarkastellessani omaa elämääni, minulle tulee huono omatunto. Puutarhassa käytän epäorgaanisiakin lannoitteita ja suihkutan surutta rouduppia rikkojen niskaan. Vaikka kuljemme sammuttelemassa valoja toistemme perässä, emme heitä roskia luontoon ikinä ja suosimme kotimaista tuotantoa ja lähiruokaa, voisimme tehdä niin paljon enemmän. Pyysin miestäni juuri pienentämään lämminvesivaraajan lämpötilaa. Hanasta tuli niin kuumaa vettä, että kättä ei voi alle laittaa.
Öljypoltinta käytämme niin vähän kuin mahdollista. Viimetalvena öljyä paloi vain muutamana kylmänä yönä(ilmastonlämpenemisen iloja). Puun polttamisestakin tosin omatunto kolkuttaa, mutta onhan se sentään uusiutuva luonnonvara. Huonelämpötilamme on monista melko viileä. Me olemme siihen tottuneet, emmekä saa kuumassa nukutuksi. Kierrätystavoissamme on paljon toivomisen varaa. Samoin kulutustottumuksissa ja sähkön säästämisessä. Näistä asioista teemme siis seuraavan vuoden mission. Puutarhassani lupaan kiinnittää entistä enemmän huomiota hankintojen alkuperämaahan, orgaanisuuteen ja siihen, että puutarhani olisi mahdollisimman monelle eläinlajille sopiva elinympäristö. Lapsen ja minun yhteinen projekti seuraavalle vuodelle olkoot tonttimme eläinlajien tunnistus ja luettelointi. Tiesittekö, että Suomessa on 16 lajia erilaisia lieroja?
Hyvää lokakuun puolivälia kaikille. Tämän pohdinnan aiheutti osallistumiseni tähän:
5 kommenttia:
Hei
Sellaista pohdintaa, jonka minäkin allekirjoitan.
Mutta en minä olen mitenkään ekologinen esimerkki. Ajan pyörällä, mutta se on kunnon vuoksi. Poimin sieniä ja marjoja, siinäkin on kysymys nautinnosta enemmän kuin ympäristöstä.
Kannatan järkevää kulutusta, en suinkaan ääriliikkeitä. Minulla on auto, mutta ajan sillä vähän. Olisin pärjännyt ilman autoakin. Maalla asuminen on kohdallani halpaa. Voisin kyllä asua kaupungissakin, jos olisi varaa ja työ.
Sen sijaan sinä puutarhaihmisenä olet paljon hyödyllisempi, vaikka sinäkin siitä varmaan nautit.Maalainen
Minä kyllä vähän kapinoin tätä maalla-asumisen epäekologisuutta vastaan! Se olisi kaupunkiasumiseen epäekologisempaa jos kaupunkilaiset oikeasti jättäisivät autot ostamatta ja käyttäisivät julkisia ja jos julkiset kulkisivat kuten Intiassa - liikkeelle lähdettäisiin vasta kun auto on täysi.
Kaupungissa matkaa tehdään usein ihan yhtä pitkästi kuin täällä, mutta se ei tunnu niin pitkältä kun on muitakin menijöitä.
Meillä kilometrit ovat vähentyneet autojen mittarissa maallemuuton jälkeen. Suuren perheen kauppaostot tehtiin kaupungissakin autolla ja mökillä käytiin usein, lapsia kuljeteltiin harrastuksiin sielläkin. Täällä olisi voitu ottaa tytölle heponen kotiin, siellä kuljeteltiin talleilla.
Toisaalta täälläkin voi käydä pyörällä kaupassa sitten joskus kun perhe pienenee - 14 km sivu on ihan hyvää kuntoilua fillarilla.
Minä en kaipaa pikitietä enkä katuvaloja - nekin ovat molemmat epäekologisia vaikka kaupungissa välttämättömiä. Kaupunkilaisten pihoissa palavat valot ja talojen käytäviä lämmitetään ja mahdollisuus vaikuttaa omilla teoillaan on pienempi kuin täällä...
Yksilöstähän kaikki lähtee. Pitää vain ajatella, että kun meitä on monta alkaa jälki näkyä.
Kyllä pisarakin kuluttaa kiveä, kun tarpeeksi kauan tippuu.
Sanni, I can not understand your words. Is this your own comic?
Sigrun
Hello Sigrun, it is not my own, but it suits well to blog action days theme, environment, what this text is about. Pictures are from barbapapa- childrens book.
Lähetä kommentti