Tapasimme oravan.
Ihmettelin, miksi orava näytti niin kumman laihalta. Talvella oravamme olivat pulleita ja paksuhäntäisiä. Tämä orava ei myöskään piitannut kuvauksestani. Etsi vain kuumeisesti lintujenruokintapaikalta auringonkukan siemeniä. Kun tarkastelin ottamiani kuvia lähemmin, huomasin yhdestä, että sen mahanalus olis varsin imeskellyn näköinen ja nisät turvonneet. Kyseessä onkin pentujen teon ryydyttämä Äiti-Orava! Menemme tänään ostamaan pähkinöitä ja ehkä vielä auringonkukan siemeniäkin. Pitäähän rouva saada pulleaksi taas.
Yesterday we met this squirrel. We supposed it to be a squirrel mom. It looked kind of hungry and we are going to buy some peanuts for her today.
3 kommenttia:
Kun näkee talviturkkisia oravia keväisin niin tekee aina mieli ottaa pieni kampa ja harjailla niiltä tuo vanha turkki pois... Ei taitais ehkä onnistua käytännössä :)
Voi kuinka hyviä kuvia olet saanut sulokista - kaipaan niin oravia meillekin, mutta eivät uskalla tähän avonaiselle pellonlaidalle. Onneksi, sillä pystis on vapaana.
Oravat saavat aika paljon anteeksi kanelisen värinsä ja ennen kaikkea tuuhean häntänsä ansiosta. Otapa ne pois ja tuloksena on kiipeilevä rotta varustettuna valtavalla puruvoimalla.
Lähetä kommentti