perjantai 6. kesäkuuta 2008

Nahkeaa

Hommat eivät kulje, ilmassa on itikoita ja ehkä ukkostakin. Vaaleanpunaisia lehtosinilatvoja pilkistää sieltä täältä. Muuta ei viitsisi tehdä kuin ihailla laiskasti kukkia ja pötköttää tilkkutäkillä. Tilkkutäkki on tehty edesmenneen Anna-tädin vaate- ja liinavaatejäämistöistä. Täkkejä on toinen punasävyinen ja niillä on nostalgia-arvoa, vaikka ovatkin vasta pari vuotta vanhoja. Monet kuosit muistan lapsuudestani vaikkapa Anna-tädin esiliinasta tai aamutakista.
Sain kuin sainkin sudituksi puunsuojalla pergolapuut. Musta ensin arvelutti, mutta hyvä se on.
Lopuksi, pihasyreenin kera Onnea Äidilleni!

Toivottavasti saamme illalla kakkua, se voi vielä pelastaa tämän kerrassaan tahmean puutarhatyöpäivän :)

3 kommenttia:

TiinaR kirjoitti...

Mukavaa viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

Enpäs tiennyt, että lehtosinilatvaa on vaaleanpunaistakin. Valkoista ja sinistä minulla onkin ja sinisen kanssa olen vähän pulassa, kun päästin sen siementämään kukkapenkkiin.

Kauniita peittoja. Kumpa saisi itsekin aikaiseksi pilkkoa ja koota vanhoja vaatteita uudeksi.

Nyt on täälläkin sellainen nahkea, odottava tunnelma. Pää enteilee ukkosta ja tutkakin sitä näyttää, mutta eipä taida meille ehtiä.

Anonyymi kirjoitti...

ihana idea tuo tilkkupeitto muistorikkaista kankaista! Mä olen myös sellainen muistojen kerääjä ja pihaani rakastava vaikka se liian villi välillä onkin...luin sun blogia kunnolla ekaa kertaa ja tuntui niin hyvältä kun jotenkin sielut kohtasi vaikket tiedä minusta mitään...