Kaikki unikot ovat erilaisia ja niitä aukeaa vielä kymmenittäin.
Ne ovat aluksi ryppyisiä ja niiden terälehdet ovat kuin silkkipaperia mitä hienommissa väreissä. Yksinkertaiset viehättävät eniten. Pörröiset pioniunikot ovat jotenkin prameita ja niiden väritkin aika shokeeraavia.
Puutarhassa on tänään ollut liian kuuma mihinkään järkevään tekemiseen.
Voi vain istuskella varjossa seinustalla ja hiippailla ihastelemassa kukkia.
Ukonhatut aukeavat. Niiden sini on jotenkin ryhdikäs ja varjossa sinistäkin sinisempi.
Nuput ovat hauskan vihertäviä.
Nuput ovat hauskan vihertäviä.
6 kommenttia:
OI. Oioi. Oi. Niin ihania. Ihania!
Ihmeellisiä!
Apua, en kestä - miten kuolettavan ihania unikoita. Puolentoista kuukauden netitön piina on vihdoin ohi ja pääsen kotoiseen nurkkaukseen viettämään kahvihetkeä. On ollut suorastaan ikävä. Huomenissa saapuu vieraita, mutta maananta josko ehtisin päivittämään
Ou nou! Tätä olen odottanut kuin joulua! Jori ilmaantui (vai pitäsikö sano ilmiintyi) blogiini kuin taikaiskusta! Ja nyt ei kun kansakoulun päivitystä odottamaan.
Niin eivätkö ole ihanoita unikot? Joria niistäkin on osittain kiittäminen, koska hänkin hullutteli viime vuonna niiden esikasvattelun kanssa ja minä matkin :)
Arvaas mitä Sanni - iski vielä semmoinen vimma, että nyt tekisi mieli vielä tehdä kylvöt, kun kevät missattiin niin lahjakkaasti. Kaapissa on 6000 siementä odottamassa mehevään multaan pääsyä, 200m kiviaidan reunat on trimmeröity ja nuoltu ja ne suorastaan huutavat englantilaisia ihanuuksia. Et arvaa miten ihkua on blogata jälleen
Istuskelu ja kukkien ihailu, miten ihanaa kesäpäivän viettoa.
Ihana tuo tumman viininpunamustan värinen unikko!
Lähetä kommentti