Uhmakohtauksen pilaaman shoppailuretkemme (kerrankin kun lähden oikein Lahden kaupunkiin, saa lapsi kaupassa ennenkuulumattoman raivo-kiljunta-tärinä-kohtauksen) jälkeen liityimme miehen seuraan lentokentälle. Pitihän minunkin mennä Jakkia kummastelemaan.
Lentokentällä aurinko paistoi ja ihmiset harrastivat iloisina kaikenlaista mielestäni uhkarohkeaa.
Jopa tämä koira uhmasi kohtaloaan ja kävi lentotornin katolla tarkkailemassa sään kehittymistä.
Koneet saivat kuitenkin pienen miehen hymyn korviin (ja isojen kai myös).
Jotenkin minusta tuntuu, ettei tämä kesä ollut mistään kotoisin. Palaan seuraavalla kerralla puutarhakuvin, mitkä eivät mitenkään ylennä puutarhurin mieltä. Tuuli ja sade eivät ole olleet armeliaita ja sitten meillä taitaa myös olla etana-armeija. Onneksi reilun viikon päästä pääsemme Sardiniaan lataamaan lämpöä. Olen kyllä yleensä ihan säistäpiittamaton, mutta nyt olen jotenkin tympiintynyt koko menoon. Olen kyllä saanut sisällä jotain aikaan. Ompeluksia, alakerran remonttia ja muuta. Ostin muutaman pensaan, mutta en viitsisi mitenkään istuttaa niitä. Kaikki retkottaa puutarhassani - myös minä.
Iltaedition:
Selvittyäni raivon partaalla vielä parista uhmaraivarista (ihme päivä?) ja nukahdettuani lapsen lämpöiseen viereen nukuttamispuuhassa voi ilta yllättäen muuttua ihan kivaksi, vaikka päivä olikin ihan syvältä jostain mihin aurinko ei paista.
Ihmisen illan pelastumiseen voi olla esim. tällaisia syitä:
Jori kommenttilootassa pitkästä aikaa.
Huonojen ohjelmien katselu sohvalla kera torkkuvan miehen ja koiranpennun.
Ihana musiikki. Olen ihan ihastunut Carla Brunin uuteen levyyn. Vaikka, kuten sanoin aiemmin, en ymmärrä sanaakaan ranskaa. Tässä vanhemmalta levylta Raphael.
En mie jaksa kauaa olla raivon partaalla muutenkaan :)
3 kommenttia:
Oi sitä pienen miehen onnea kun koneesta kurkistaa:) Vaikka vaarallisia näyttävät siellä urheilulajit olevan... Meillä on pojat ensi kertaa omien pyssyjen kanssa metsällä ja minä pelkään...
Ohhoh - ihan hätkähdin kuin luin viimoiset postaukset. Jotenkin niin samat fiilikset on täälläkin olleet. Entinen hurja draivi, palava kiihko ja intohimo ovat jossain menneen talven talviunilla ja asiat tapahtuvat kohtuullisen verkalleen. No jospa se Sardinia ja meillä huushollin valmistuminen edesauttaisivat asiaa. Mutta mikään ei voita kutkuttavia shoppailureissuja ja aarteenhankintamatkoja.
Juu palailin vieläkin. Kun tuo työhuoneen taulusi näytti olevan saman tekijän niin oletan koonkin olevan samaa kuin omieni. Niin mistäköhän olet noin sutjakkaat kehykset löytänyt kuvaan?
Lähetä kommentti