Palataanpa makkaroihin

Olen lukenut tänään kahta kirjaa vuorotellen, tehnyt polttopuuhommia, kitkenyt, pessyt pyykkiä ja leikkinyt lapsen kanssa. Tarjosin myös tortillapäivällisen sähköhommia askarteluhuoneeseeni tehneelle appiukolle. Aika paljon touhua siis. Ja nyt lähden yöksi töihin. Otan ne molemmat kirjat sekä kutimen mukaan. Kunhan vain soittaisivat mihin lähden. Asemalle, suoraan työmaalle vai johonkin sille välille. Lomalaisten palauttaminen on joskus monimutkaista. Toinen myöhästyy, toinen ei vastaa puhelimeen jne...

Ilokseni mahduin (talvella pieniin) lenkkeilyhousuihin ihan sujuvasti, vaikka on tuntunut jotenkin niin lihoneelta ja nuuvahtaneelta. Mietimme kerran kollegan kanssa hotellin sängyssä, mahat täynnä herkkuruokaa, että mistä meihin normaalipainoisiin naisiin on tullut jatkuva syömisten ja ja painon kyttääminen. Eikö voisi olla ihan tyytyväinen, jos on vähän reittä ja pyllyä? Ei. Ja se kyllä maailman hölmöintä ja loppupelissä ihan itsetunnosta kiinni. Olimme myös sitä mieltä, että siihen on kasvettu, jos ollaan synnytty 70-luvulla.

Lapsi sanoi minulle tänään maailman ihanimman kohteliaisuuden. Hän nosti sohvalla pötköttäessämme paitaani ja suukotti napaani. Hän sanoi :" Äiti, sulla on kiva pieni läskiläinen tässä." Aion surutta kietoa kivat pienet läskiläiset bikineihin Sardiniassa ja maata rannalla punakoitumassa.