tiistai 23. syyskuuta 2008

Mitä helvettiä, taas!

Ammattikasvattajana en voi edes sanoa, että miten ihmeessä? Osaan kyllä arvata miten lapsen mieli voi järkkyä niin, että hänestä saattaa tulla epätoivoisiin tekoihin päätyvä murhaaja.

Minulla ei ole sanoja. Iineksellä on, hyvä että jollain:
Toivottavasti Ikkunaiines ei pahastu , kun suoraan siteeraan häntä tähän.

"Minä toivon vain, että Matti Saari jää henkiin täysissä hengenvoimissaan. Hänen on saatava kohdata tekonsa seuraukset. Hän ei ole syyntakeeton yhtään mihinkään. Ei kukaan ole syyntakeeton yhdeksän ihmisen kylmäveriseen teurastamiseen. Ei ole mitään syytä, joka armahtaisi hänen tekonsa, jonka nojalla hän voisi antaa itselleen anteeksi. Olisi myös hyvä, että tulevat hullut näkisivät, että kouluteurastaja ei kuittaakaan aina teostaan kuoleman gloriaa, vaan joutuu pentele vieköön vankilaan loppuelämäkseen.

Ei voi olla myös niinkään, että Matti Juhani Saaren vanhemmat olisivat syyntakeettomia. He ovat synnyttäneet ja kasvattaneet tämän teurastajanatsin. Ei sellainen kasva rakastavassa kodissa, jossa kunnioitetaan ihmistä ja tunnetaan moraalin aakkoset. Kenenkään päätä ei saa nyt silittää, ja laajamittaisen surupornon sijasta tulee mennä ytimiin, kadonneen moraali- ja etiikkakasvatuksen sijoille. Lapsille ei todellakaan riitä elämisen rajattomuus, musavideot ja high technical -vehkeet."

Tässä on paljon perää. Iines käyttää suorempaa kieltä kuin itse tohtisin. Suomalaisessa sosiaalityön ja terveydenhuollon kulttuurissa on melko syvälle juurtunut hokema, ettei vanhempia tule syyllistää. Olen kuitenkin oppinut, että noin 99% tapauksista vika on juuri perheessä. Suren jo kuitenkin etukäteen seuraavaa mediariepottelua, jonka keskellä kukaan ei ajattele surevien omaisten tunteita. En missään tapuksessa palaa tähän asiaan blogissani.

3 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Totta on, että vanhempia pitää vastuuttaa, mutta toisaalta sairastapauksessa ei kukaan voi mitään. Ammattilaisen näkökulmakaan ei voi olla täysin väärä, perheissä on varmasti parannettavaa.

Syyllistämisessä on vaan se vika, että useimmiten syyllistävät itseään ne, joissa ei olisi aihetta ja ne joiden pitäisi katsoa peiliin eivät huomaa siinä vikaa...

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaisia ajatuksia kuin lainauksessasi on kyllä varmaan useammallakin mielessään vaikkaivat sitä uskalla ihan noin rajusti ilmaista.

Eniten minua ihmetyttää se, että miksi televisiosta ei enää tule mitään muuta viihdettä kuin murhasitä ja murhatätä -ohjelmia. Olkoonkin vain kuinka laadukkaita sarjoja tahansa. Sellaisiako ihmiset haluavat vain katsoa? Minusta ne vain ruokkivat sairaiden ihmisten sairasta mielikuvitusta.

Inkivääri kirjoitti...

Varmaan näissä jutuissa on pelottavinta se, että näyttäisi siltä, että tekijät tulevat ihan tavallisesta perheestä - silloin se voisi tapahtua myös meillä tai teillä. Ja siksi sitä syyllisyyttä alkaa miettiä sellainenkin joka oikeasti välittää...