torstai 13. marraskuuta 2008

Tulee pipoja


Olen katsonut monta lastenelokuvaa ja neulonut samalla pipoja. Tuli pitkä pipo ja baskerimyssy. Jonkun rossin voisi tehdä jompaan kumpaan koristeeksi. En osaa päättää kummasta pidän enemmän.


Köhätauti ei ota parantuakseen vaan olemme edelleen kipeitä ja kuumeisia. Ja minun on mentävä huomenna töihin.



Olo ei ole kuitenkaan läheskään yhtä surkea kuin vuosi sitten. Jolloin tunsin olevani aivan pikkuinen ja surkeista surkein, kun isäni oli juuri kuollut.

Soitin veljelleni tänään ja toivotin hyvää isättömyyspäivää. Voiko niin sanoa, koska asia ei ole hyvä? Sitten ajattelin, että me voidaan sanoa mitä lystätään. Käytiin pojan kanssa hautausmaalla sytyttämässä kynttilä. Kävin myös edesmenneen mieheni haudalla ja poika kysyi kenen hauta se on? Vastasin, että sen miehen kenen kanssa olin naimisissa ennen iskää. Poika vastasi, etta " Ai, missä se Naimississa on, missä te kävitte?" Ajatteli varmaan, että kun Vaari kuoli Espanjaan, niin se mies kuoli sitten Naimisiin. Ja oikeassahan hän tavallaan olikin :)

4 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

No mutta, haikean naurattavasti kirjoitat - surullista, mutta mukana jo onnellista elämän jatkumista:) Haluaisin sanoa jotain enemmän, mutta en löydä sanoja - haluaisin halata, joten halit sinulle...

Ja poikasi kysymyksestä tulee mieleen oma Esikoinen ja hänen leikkinsä tytön kanssa, n. neljä-viisi vuotioina. Naimisiinmenosta olivat päättäneet ja poika kertoi minulle:me mennään M:n kanssa naimisiin, mutta ei me viivytä kauaa...

Anonyymi kirjoitti...

Minun tyttöni taas päätti isona muuttaa veljensä kanssa yhdessä omaan kotiin ja ottaa kissan. Yritin selittää, että harvemmin sisko ja veli muuttavat yhteen. "Niin, voihan olla että me erotaan sitä ennen", vastasi pieni tyttöni.

Minullakin oli ensimmäinen isätön isänpäivä, tyhjä olo ja kaipaus, suru ja ikävä seurana. Voi miten haluaisinkaan kertoa mitä tänään tapahtui, kuulla taas hänen äänensä ja nauraa yhdessä ja iloita elämästä. -Elisa-

jori kirjoitti...

No hellouu Sanni - tässä on ollut jo ihan ikävä. Tervehtymisiä ja hunajateetä ja onnellisuutta ja suuria unelmia. Jotenkin kulunut vuosi on ollut niin käänteen tekevä monella rintamalla, että huumori ja usko unelmiin pitää säilyttää. Lämpöistä ja mukavaa oleilua sinne filttivuoren sekaan

quu kirjoitti...

Hali Sannille!

* * *

Täytyisi tulla sulle oppiin, kun tuo neulominen ei ole vahvimpia puolia.. :)