Onneksi on edes vähän lunta.
Valoisia hetkiä on niin vähän, että ne tuntuvat sitäkin arvokkaammilta.
Talven valossa maisema sädehtii.
Ja sitten aurinko jo putoaa horisonttiin.
Pienikin määrä valoa on herättänyt puutarha-ajatusten siemenen. Kuulen kuinka se itää ja versoo. Siivoan alakerran kukkien talvetustilan tänään. Järjestelen idätysastiat ja pikkuruukut siistiin pinoihin, laitan lisää pöytätilaa, katson kuinka daalian juurakot voivat, haistelen talvehtivien palargonien lehtiä. Huomenaamulla, kun herään, olemme kääntyneet kohti kevättä. Sen kunniaksi voi ampua muutaman raketinkin ja kohottaa kuohuviinilasin.
2 kommenttia:
Aivan ihana valo tuolta puiden lomasta pilkistää nyt tähän tietsikalle:)
Kevättä kohti ilmiselvästi olemme menossa ja sille onkin hieno nostaa kuohuviinilasi....Onnea uudelle vuodelle !!!
Auringonsäteiden valaisemaa ja lounatuulen lämmittämää uutta vuotta myös sinun perheellesi Sanni.
Talvisota fiilikset oli myös meidän mäellä. Käperryin univajeisena nukkumaan 23.30 ja maan vavahdellessa ja tienoon paukkuessa mietin myös samaisia pommituksia.
Nyt täällä on niin kaunis auringonpaiste, että lähdemme valokuvaustutkimusmatkalle läheiselle koskelle.
Kohottakaamme mustat kuumat kahvit taikamukeista Uudelle vuodelle
Lähetä kommentti