sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Private show

Heinäkuussa pihani tarjoaa minulle päivästä toiseen jatkuvan juhlan. Kun pystyy katsomaan ohitse rikkakasviviidakoista, voi haltioitua jatkuvasti uudestaan.

Puutarha on laajentunut niin suuriksi istutusalueiksi, että täysin tiptop-kunnossa pitämiseen tarvitsisin kokopäiväisen puutarhurin. Tosin "tiptop" ei sovi minulle muutenkaan. Olen hieman suurpiirteinen enkä vaivaannu hienoisesta epäjärjestyksestä.

On ihana ajatella, että pioniloisto tulee vielä lisääntymään seuraavina vuosina, koska uusia, kukkimattomia kaveja on yli kymmenen. Yläkuvassa itseään medenkerääjälle tarjoaa Krinkled White (nimi oli väärin, Ewelina on vieressä ja vielä nupussa).

Mielestäni puutarhan ei tarvitsekaan olla suorite tai siisteyden mittari. Puutarha on keidas, terapeutti ja jatkuvan esteettisen nautinnon lähde. Yläpuolen kuvassa loistaa valkoinen palavarakkaus. Kasvatin niitä siemenestä viime kesänä ja kasvustot ovat ilahduttavan suuria. Siemenet ovat peräisin Quulta. Kiitos Quu!

Kokonaisnäkymät muuttuvat kuin itsestään. Rehevyys on toista luokkaa kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Väriyhdistelmät elävät näköjään omaa elämäänsä. Keltainen maksaruoho saa ryhmän näyttämään erilaiselta lisääntyessään reunalla. En tohdi ottaa sitä pois, vaikka keltainen ei suosikkiväreihini kuulukaan.

Yläpuolella on yksi suosikkikohdistani. Pidän kovasti marunoista ja muista hopean sävyisistä kasveista. Kaikkien ei tarvitse kukkia huomiota herättäväsi ollakseen arvokkaita puutarhakasveja.

Haluasin puutarhastani salaisemman ja sokkeloisemman. Avaralla rinnetontilla se on haastava unelma. Korkeuseroa on paljon ja ylhäältä näkee kauas alas.

Monenlaiset näkymät ovat ihania. Ritarinkannusmäärä on lisääntymään päin ja korkeina kasveina ne tuovat juuri oikeaa vaihtelua. Ne ovat sitä paitsi tavattoman kauniita. Hakusessa on tänä vuonna ollutkin etualan matalia perennoita ja taka-alan korkeita (siis lisää ja uusia lajikkeita). Nyt on mentävä kitkemään, kun tulikin inspiraatio tässä blogatessa. Lopuksi vielä sisään tuomani Festiva Maximan kukka. Se on valtava ja tuoksuu huumaavalta....

10 kommenttia:

sariw kirjoitti...

Ihania kuvia ja niin kauniita kukkia : ) Pionit ovat aina upeita. Lempipionejani ovat juuri nuo tuoksuvat.

Vuokko kirjoitti...

Sehän se puutarhan tärkein tehtävä on: toimia terapeuttisena lähteenä, tuoden ilon ja onnen tuntemuksia. Suurpiirteisestä tykkään minäkin, liian siistiksi parturoitu puutarha on kuin kuollut. Kauniilta näyttää puutarhasi,oikeinkin kauniilta :)

Syysleimu kirjoitti...

Ohhoh! Vau, mikä pioni. Ja mikä puutarha! Oi oi!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin rakastan harmaita kasveja, niitä voi yhdistellä minkä väristen kanssa vaan ja ovat vähäeleisyydessään pysähdyttäviä. Upea kivimuuri taustalla, onko se jokin vanha kivijalka? -Elisa-

Sanni kirjoitti...

Elisa: Kivimuuri on pihaan 1960 tehty pengerrys (onneksi, muuten vierisin itsekin alamäkeen), kun koulun täysremontissa vanha kivijalka vaihdettiin betonikellariin. Älysivät hyötykäyttää hienosti vanhat kivet. Tekivät myös maakellarin...

Marja A kirjoitti...

Minulla on samat haaveet puutarhan kanssa, salaisempi, sokkeloisempi ja runsaampi. Toivottavasti puutarhani näyttää parin vuoden päästä myös runsaammalta, edes vähän sinne päin miltä sinulla nyt. Oma piha kun on ollut vasta vajaan pari vuotta, niin kukkaloisto on vielä aika hillittyä. Minusta myös kaiken ei tarvitse olla niin tarkkaan paikoillaan, rehevä ja hieman suurpiirteinenkin sijoittelu tuo lisää jännittävyyttä.

jori kirjoitti...

Huokaus - ihanan runsasta ja vehreää. Ritarinkannukset, salkoruusut ja sormustinkukat kuuluvat ensimmäiseen linjaan myös täällä päässä. Varrohan kun saan tuon pottugeerin kitkettyä niin pääsen istuttamaan uusia taimia ja uusia taimia ja uusia taimia. Kitkentähän tuo totta totisesti tilaa vain uusille löydöksille. Njam. Hieno muuten tuo rinne. Meillä olisi reuraavana urakkana potagerin ja talon väliin jäävä rinne, eikä siinä ole edes kiviä vielä.

Saara kirjoitti...

Upean näköistä... myös meillä odotellaan tulevia vuosia ja pikkupionien kasvamista isoksi!

Kaunista on, en edes huomaa mitään "hienoista epäjärjestystä!" ;)

pioni kirjoitti...

Suurpiirteisyys puutarhassa on minunkin ominaisuuteni:)
Ihania pioneja!

Inkivääri kirjoitti...

Kaunista, niin kaunista! Samoin ajatuksin hoitelen puutarhaani - antaa kaikkien kukkien kukkia ja kasvit itse saavat aika lailla päättää missä viihtyvät, jotkut leviävät hullun lailla ja toiset asettuvat aloilleen:)