keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Lehmuksen loppu

Eilen aamulla kotoa lähtiessämme lapsi sanoi, että: "Tuo puu kun kaatuu, niin se kaatuu talon päälle."
Minä siihen: "Ei se vanha, vahva puu mihinkään kaadu!" Mielessäni kuitenkin ajattelin, josko puu pitää kaataa. Se näytti jotenkin kallistuneelta. En edes uskalla arvioida sen ikää. Se on vanha Metsälehmus, monihaarainen, koko pihalle leimaa antava, ihananlehvästöinen vanhus.

Illalla kello 23.30 kuului ensin jymisevää ääntä, kuin katolta putoasi lunta. Pakkasen vuoksi tajusin sen salamana mahdottomaksi ja heti kuuluikin valtaisa pamahdus. Katsoimme tosiamme sohvalla ja minä sanoin: "Nyt se puu kaatui!" Mies oli silmät pyöreänä, että mikä, miten kaatui, hä??
Se vain kaatui! Yhtään ikkunaa ei hajonnut, sähköpylväs kaatui myös, mutta sähköt eivät katkenneet. Ränniä ja peltiä kurttaantui hieman. Laajempi kotivakuutuksemme kattaa vahingon. Mutta se puu! Ihana lehmukseni, mitä menit tekemään! Kauhea aukko! Sielukas puu, tuosta noin vain.

On pakko keksiä jotain. Jotain mullistavaa ja aivan uutta. Puutarhan muoto muuttuu väkisin.


Mietin vain , että lähtikö se saappaat jalassa vai oliko ollut sairas jo pitkään....

11 kommenttia:

-sari- kirjoitti...

Voi harmi kaunista puuta! Mä olen myös henkeen ja vereen puuihminen. Niissä on sitä jotain.
Mistäköhän se lapsi sen tiesi, että puu on kaatumaisillaan...
Onneksi ei sattunut pahempaa vahinkoa eikä puu tullut kenenkään päälle.
Mukavaa keskiviikkoiltaa! :)

-sari- kirjoitti...

Vielä piti tulla jatkamaan, että olishan ihana "ammatti" se kylähullu! ;D))

Sanna Tallgren kirjoitti...

Luulen, että lapsi huomasi, ettei se puu ole normaalissa asennossa tai jotain. Miten hän siihen muuten olisi huomionsa kiinnittänyt ja ruvennut sitä pohtimaan.

On päiviä, jolloin kylähulluttelijaksi ryhtyminen tuntuisi ainoalta oikealta ratkaisulta :)

Lumipyry kirjoitti...

Aika aikansa kutakin, lehmusta myöten. Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Talvisota-juttusi oli erinomainen :)

Kultsin kämppä kirjoitti...

Onneksi selvisitte pienillä vahingoilla. Se on jotenkin riipivää, kun vanha pihankaunistus päätyy puutavaraksi. Ja kun sen uuden kasvamiseen ei oma elämä riitä.

SariW kirjoitti...

No kävipäs kurjasti... toisaalta pihalle taitaa tulla nyt enemmän valoa : )
Puut ei itsekseen kaadu, ellei niissä ole jotakin vikaa, esim. lahoa juurissa tai rungossa.
Onneksi kukaan ei jäänyt alle...
Mukavaa torstaita !

Niina K kirjoitti...

Lapset huomaavat asioita ihan eri tavalla kuin aikuiset :) Minusta puu kaatuessaankin "ajatteli" teitä loppuun asti, kun ei kaatuessaan rikkonut laseja tms..Kohtelias vanhus!! Meiltä talolta, sähköyhtiön miehen kaatoivat pari vuotta takaperin klo 03.00 yöllä melkein kaikki tonttimme reunapuut omin lupineen vain yhden linjalla olleen oksan takia!! Oli karu herätys, kun moottorisaha alkoi laulaa ja pöllähtäneenä katselimme kuinka ukot kaatoivat meidän puut kertomatta meille.

Virvatuli kirjoitti...

Voi, puut ovat niin sielukkaita ja ihania, että on aina suru, jos yksi kaatuu tai joudutaan kaatamaan. Lapsi selvästi aavisti...

Ihana blogi ja koti sinulla! :)

ANSKUN PIHA kirjoitti...

Oho, onneksi ei käynyt pahemmin. Joo aika vaikea nopeasti keksiä suojaa ison puun verran varjoisan paikan kasveille. Nyt on sulla taas tekemistä ja suunniteltavaa... niinkun ei muuten olisi. Sano että pidätkin lomaa kolme viikkoa.

risulintu kirjoitti...

Jopas oli kolinaan. Tapahtuiko se siis saman päivän iltana kun lapsi aamulla katsoi puuta? Olisitte heti uskoneet :)

Onhan tuossa sahahommaakin ihan aluksi ennenkun pääsee istutuksia uudistamaan.

Annika kirjoitti...

Meillä on pihassa todella suuri hopeapaju, vanha kuin mikä. Se oli pahasti vinksallaan taloon päin ja viime syksynä se alkoi natisemaan ja tuli sellaisia murtumisia runkoon. Meni monta yötä pelätessä, että kaatuuko se talon päälle. Sitten se laitetiin matalaksi metsurin toimesta. Enää ei tartte pelätä ja koko ajan huolehtia, että lapset jäisivät kaatuvan puun alle. Piha näyttää vähän autiolta, mutta onneksi paju kehittänee uudet versot tilalle jo ensi kesänä.