maanantai 17. toukokuuta 2010

Kitkeminen jatkuu


Kesä on tullut vauhdilla. Olen kitkenyt kitkemästä päästyäni. Käteni, jalkani ja selkäni ovat kipeät. Olen kiskonut varmasti kymmeniä metrejä vuohenputken juurta maasta.
En malta lopettaa kitkemistä. Istutusalueista tulee niin kauniita ja siistejä. Kitkiessä voi tulla valtava flow. Ajatukset kuljeskelevat omia ratojaan, aika menee kuin siivillä ja jokainen käsien liike saa aikaan näkyvää jälkeä. Ihastuttavaa!
Väliin koen epätoivoa, kun ajattelen jäljellä olevia alueita. Mutta sitten olenkin taas riemuissani, kun katson tulosuuntaa. Minun on pakko mennä välillä töihin, pakko laittaa ruokaa, pakko tehdä paperitöitä ja vastata puhelimeen, pakko mennä illalla nukkumaan. Mutta miksi ihmeessä kitkeminen, kitkeminen juuri kaikista töistä puutarhassa, ei tunnu pakolta vaan jotenkin voittoisalta?

Voittoisaa viikkoa! Olen puutarhassani, jollen ole töissä.

7 kommenttia:

Piitu kirjoitti...

Kitkemistä olen minäkin harrastanut tämän viikon, leinkkiä, juolavehnää ja jotain tuntematontakin on kertynyt kunnon kasa. Näkee työnsä jäljet! Valtaisa ukkoskuuro tosin pakotti iltapäivällä lopettamaan. Sen jälkeen oli penkit ihanan sileät ja puhtaan näköiset.

Tuija kirjoitti...

Sama homma, koko viikonloppu ja alkuviikko on mennyt puutarhahommissa, päivät menee niin nopeasti, ettei kerkeä edes kuvaamaan omia aikaansaannoksiaan. Mutta kyllä senkin aika tulee vielä. Aurinkoisia päiviä sinulle, blogisi on ihastuttava.

pioni kirjoitti...

Mulla kitkeminen vasta ajatuksissa. Toki aina ohimennessä ihan pieniä rikkaruohoja nyhtäisen maasta, mutta tuo isoin kukkapenkki pitäisi kyllä käydä jo tarkemmin läpi, huoh.

tina kirjoitti...

Yhdyn sinisellä painettuun!

Anonyymi kirjoitti...

Ihania ja hauskoja postauksia & kuvia sinulla! Olen käynyt kurkkimassa, mutten ole kommentoinut pitkään aikaan.

Kitketty on täälläkin sormenpäät hellinä =) Olen luullut olevani kummajainen kun nautin kitkemisestä, mutta onpa kiva huomata kanssasisaria löytyvän!

T. Alina

Miia kirjoitti...

Minullakin on vaikeuksia välillä saada unta, kun ajattelen vain kitkemistä. Melkoisen huolestuttavaa, sanoisin... ;) Ihan koukussa puutarhajuttuihin. (Minun pitäisi vaan perehtyä noihin rikkakasveihin hieman tarkemmin, kun en niistä oikein mitään tiedä ja kitkemistähän riittää, jos luulee kaikkea maasta nousevaa rikkaruohoiksi...)

Satu kirjoitti...

Kitkeminen on sitä parasta terapiaa, ainakin itselle. Juuri niinkuin kuvailit, ajatus lentää ja mieli lepää. Työniloa sinne puutarhaan!