On niin vihreää ja kaunista! Ei oikein tiedä, miten olisi? Särkyneen sydämen takana kukkii Kuolanpioni, vaikka jouduin siirtämään sitä kaatuneen lehmuksen takia. Se on ensimmäisiä pioneja ja niin herkkä ja suloinen.
Nyt on jotenkin niin odottavaa ja puhkeavaista. Kaikki on vielä edessä paitsi tulppaanit. Tulppaanieni väriskaala on kaikkialla puutarhassa sama. Lapsen hiekkalaatikon takana yläpihalla, vähän poissa puutarhasta on keltainen alue. Siellä on keltaisia tulppaaneja myös. Revin alapuutarhasta kirkkaanpunaiset vahinkotulppaanit ylös. Istutan sipulit uudestaan , luultavimmin sinne keltaisten sekaan, johonkin leikkimökin kulmille.
Tämä uusi penkki on vielä aika alastoman oloinen. On siinä pari pionia ja muutama kärhö.Kuvassa oikealle, vanhojen hirsien väliin tulee hiekkakäytävä ja hirsiin kiinni viisi kaarta. Olen vatupassin kanssa säätänyt käytävän pohjaa edes jotenkin suoraan. Kuten olen kertonut, meillä kaikki pyörii alamäkeen, kohti etelää. Kärhökäytäväni valmistuu siis siihen. Toivoakseni pian.
Pinkit, lilat, violetit, purppurat, valkoiset, vaaleanpunaiset, roosat, melkein mustat ja aniliinit (sekä niiden sekoitukset) tulppaanit kukkivat nyt kaikkialla. Niitä aion lisätä joka syksy. Mitä enemmän, sen parempi!
Katsokaa nyt tätäkin, mikä lienee! Tämä tulppaani on alkusoitto pioneille.
Saatan tosiaan kohta kadota puutarhaan.
Ei tarvitse tulla etsimään.
2 kommenttia:
Kärhökäytävä kuulostaa upealta, siitä tulee varmasti ihana.
Minäkin ajattelin istuttaa lisää tulppaaneja ensi syksyllä, olen nyt nauttinut kovasti niiden kauneudesta.
Tulppaaneja ei liene koskaan voi olla liikaa:)
Lähetä kommentti