lauantai 11. joulukuuta 2010

Etuoikeutettu elo ja olo

Usein ajattelen, kuinka hyvin kaikki on. Sitten alan taas vilijonkkailla. Mikä tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että kontrollifriikkeilee, pelkää kaikkien maailman pahuuksien tapahtuvan juuri itselle ja omalle perheelle, taivaan putoavan niskaan. (Suosittelen pelkkien muumipiirrettyjen varassa muumitietämystään rakentaneiden luettavaksi alkuperäistekstejä)
Ajattelen liikaa. Joskus toivon, että olisi semmoinen kytkentänappi, josta voisi jättää päälle vain elintoiminot vaikkapa tunniksi. Aivojen nollaus ilman, että muisti ja opitut asiat katoaisivat. Että voisi joskus olla kelaamatta...
Sitä, mitä kamalaa voi tapahtua ja sitä, mikä yhteiskunnassa on vialla. Sitä miten säilyttää oman ja 30:n muun ihmisen työpaikat vielä ainakin 20 vuotta tai sitä, miten pieniä me kaikki olemme avaruudessa. Miten sattumanvaraista kaikki on tai miten joku juttu olisi voinut mennä toisin 10 vuotta sitten. Olen kova tyttö miettimään. Joskin tekemään myös.
Jos en näkisi onnea ja iloa pienen pienissä asioissa, voisi olla vaikeaa. Maailmassa on niin paljon rumaa ja pahaa. Onneksi on hyasintteja, kynttilän valoa, oman lapset pienet sormet huovuttamassa neulalla lintua joulukoristeeksi,
pehmoisia koirien korvia ja tassuja, joissa on vaaleanpunaiset polkuanturat.

Rentoa lauantai-iltaa kansakoulunmäeltä! Älkää ajatelko mitään, jos ei ole aivan pakko.

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Heh, yritetään... Hyvää esimerkkiä lauantai-illan viettoon näyttää pikkuinen koira <3

tina kirjoitti...

Kolahti... kohtuu kovaa. Mutta kuten sanottua, onneksi on hyasintteja, pieniä tassuja, kynttilänvaloa...

Aila kirjoitti...

Taitaako tuon paremmin sanoa !? Osallistun täältä myös diplomihuolestujien kokoontumiseen...

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana kirjoitus tuo kukka-, kynttilä- ym. pohdinta!!!!!

Erjuska kirjoitti...

Tuo mainitsemasi asioiden kelailu tuntuu hyvin tutulta. Mahtaako olla jotenkin naisellinen piirre : ) Tosiasiahan on että asiat ei tule sen paremmaksi vaikka niitä kelaisi kuinka...siispä on tosiaankin hyvä välillä laittaa moiselle touhulle stoppi, ja nauttia ympärillä olevista asioista.

Irene kirjoitti...

Minä onnistun tyhjentämään pääni täysin hiljaiseksi joogalla. Joogan jälkeen on taivaallinen olo. Varmasti muilla on muita konsteja.