tiistai 28. joulukuuta 2010

Paikka aarteille

Jouluajasta nauttiminen on vienyt kaiken aikamme. Yksi joulun kohokohdista on kuusi. Hankin vuosittain muutaman aarteen lisää. Kuusen koristeet eivät ole minulle mikään pikkujuttu. Niitä vaalitaan ja ihastellaan. Kuusessani ei killu mitä tahansa. Meillä on kaksi kuusta ja toiseen ripustetaan äidin aarteet. Toiseen lapsi saa laittaa mitä haluaa. Siihen suurempaan, salin kuuseen. Omat aarteeni ovat olohuoneessa silmän alla :)
Sain pikkujoululahjaksi muutaman kauniin koristeen. Esimerkiksi tämän valkean linnun.
Koristeet ovat muutoin metallia tai lasia. Kimallus ja klitterikin on sallittua.


Tässä on uusin aarteni. Se taitaa olla puuta ja sen toi joulupukki.

Kyllä pukki tietää!

6 kommenttia:

marjamatilda kirjoitti...

Hurmaavan yksilöllisiä kuusenkoristeita, varmaan olisi jännittävää tarkastella niitä lähemminkin :)

murunen kirjoitti...

Tavaroilla pitää olla asiaa, jotain kerrottavaa. Aivan ihana siis tuo siun aarrekuusi. Meidän kuusi lähti pihalle joulupäivänä. Se kertakaikkiaan kuoli käsiin, rapisti jouluyön aikana kaikki neulasensa. Mutta tuoksui ennen sitä kaksi päivää huumaavalta. Ehkäpä se oli sen kuusen tarina :)

Saila kirjoitti...

Oi vau, miten hienoja kuusenkoristeita! Ihania, aarteita, yksilöllisiä, käsin tehtyjä...

Puumuli kirjoitti...

Hienoa! Oma kuuseni oli kamala pettymys tänä vuonna; naapurin isäntä tuo vuosittain meille kuusen, joka on aina ollut kaunis, mutta tämä oli jotain järkyttävää. Meni melkein joulu pilalle... Mokoma lentää ulos heti uudenvuodenpäivänä, onneksi se sentään tuoksuu aidolle vanhan ajan kuuselle! Mukavaa uutta vuotta!

Sari Puumulista

Irene kirjoitti...

Persoonallisia ja kauniita ovat joulukoristeesi.
Meidän kuusellemme kävi huonosti tänä vuonna. Se alkoi karistaa neulasiaan ennen kuin se edes pääsi jalkaan.

Kuusirannan emäntä kirjoitti...

Ihania koristeita! Ymmärrän, että vaalit niitä silmiesi alla!
Hyvää Uutta Vuotta, Sanni!